KELLO ON MUUTAKIN KUIN RIPPILAHJA

 

Kevät ja alkukesä on satamissa ja telakoilla takuulla vuoden vilkkainta aikaa. Oma veneeni on talven tallessa yksityisessä venerannassa joten en ole päässyt juurikaan seuraamaan sitä innokasta touhuamista ja puunausta mitä jokaisessa venesatamassa tapahtuu tälläkin hetkellä.

Sen verran pääsen kuitenkin tarkkailemaan asiaa viikottain, sillä lenkkeilyreittini kulkee Helsingin rantareittejä pitkin ja ohitan viikottain pari-kolme pienvenesatamaa.

Tällä viikolla nauratti erityisesti kuljetusliikkeen iso nostoauto - tai sen kuljettaja. Iso auto oli rannassa veteenlaskupaikan lähellä ja kuski, iso, tatuoitu ja vatsakas mies kostajalaseissaan seisoi autonsa vieressä ja puhui puhelimeen isoon ääneen hassulla falsetilla. Rekkapenan elekieli kertoi heti, että joku asia hiersi korvien välissä ja ilmeisesti asia liittyi jollain tavalla aikatauluihin. Tämän Sherlockmaisen päätelmän tein sen takia koska mies vilkuili kelloaan noin kymmenen sekunnin välein ja veti tupakkaa siihen malliin että luuli varmaan saavansa siitä bonuksia tai plussapisteitä.

Kimeä ääni, joka ei sopinut miehen ulkoiseen habitukseen millään tavalla, kuului selvästi paikkaan jossa olin ihailemassa aamuista merta. Mies totesi puhelimeen että ilmeinen veneen omistaja on jo puoli tuntia myöhässä ja kuskin pitää olla jo puolen tunnin päästä seuraavalla laskupaikalla muutaman kilometrin päässä. Ymmärrän kuskin tuskan, sillä oletan hänenkin ansaintalogiikkansa perustuvan laskettujen ja nostettujen veneiden määrään/päivä eikä turhaan odotteluun. Kun lähdin jatkamaan omaa lenkkiäni, lähti kuski kohti seuraavaa työmaataan kiroillen tietenkin.

Syksyllä kun huollatin veneeni, olimme sopineet että sama Mikatek Oy:n kaveri tulee venerantaan huollattamaan myös kaksi muuta venettä. Oma ja toinen vene olivat valmiina huoltoa varten mutta kolmas vene oli tiukasti pressujen alla siten, että olisi pitänyt ensin purkaa pressukatos ennen kuin olisi edes saanut päävirrat päälle. Itse totesin heti, että talkoohenkeni jäi valitettavasti erään muuton yhteydessä muuttoauton alle ja se kuoli. Huoltomies oli myös sitä mieltä, että ei ala nollakelissä ja pienessä tihkusateessa askartelemaan pressujen kanssa edestakaisin. Mainittakoon vielä, että ainakin itse koen jotenkin oudoksi virittää umpisolmuja sellaiseen köyteen joka tarvitsee vielä avatakin. Vene jäi siis huoltamatta asiakkaan välinpitämättömyyden takia.

Nyt talven jäljiltä oli veneen säilytyspeitteeseen eli tuttavallisemmin venepressuun tullut muutama reikä kovan tuulen myötävaikutuksella joten ajattelin viedä pressun korjattavaksi Vuosaaren sillan pielessä olevaan alan korjaamoon. Kun kävin kysymässä aikataulua, yrityksen työntekijä toisti toistakymmentä kertaa että heillä on todella kova kiire. Siis hän kertoi sen ennen kuin olin edes kertonut kunnolla asiaani. Kun sitten kerroin voivani tuoda korjattavan peitteen vaikka saman tien, mutta tarvitsisin korjatun peitteen vasta marraskuussa, sain samaa vastausta solkenaan. Kova kiire ja pressu pitäisi tuoda kuivana mutta siis on todellakin kova kiire ja nyt ei kerkiä millään ja ehkä elokuussa ja ennen lomia ei millään ja nyt kun on kiire niin vähän huonosti nyt kerkiää. Huh.Totesin sitten, että ei tarvitse selittää enempää. Vien rahani mielelläni jonnekin muualle.

Aikanaan uuden veneen ensihuoltoa soitellessani törmäsin myös outoon ilmiöön. Venekauden ollessa kuumimmillaan lähes kaikki venehuoltoja tekevät yritykset olivat lomilla. Ne jotka eivät olleet, olivat tietenkin ylityöllistettyjä ja nekin vajaalla miehityksellä. 

Moniko nielisi selityksen, jos talvella kadun auraajat ilmoittaisivat että ovat nyt lomalla, mutta touko-syyskuussa voisivat sitten palata asiaan. Tai vaikkapa jäätelökioskit olisivat kesällä kiinni, koska on loma-aika. Moni asia olisi aika huonosti.

Nostan näitä ärsyttäviä epäkohtia ja ihmisen välinpitämättömyydestä johtuvia asioita esille muutamasta syystä. Ensimmäisenä on muiden työn ja ajan kunnioittaminen. Itselleni kello on aina ollut muutakin kuin isotädiltä saatu rippilahja. Kun kumpikin osapuoli pitää sovitun aikataulun, kaikki voittavat. Lainaankin tässä entistä varusmieskouluttajaani. Hän totesi kelloaan vilkaisten, että jos homma kestää vielä kauemmin, tulee jääkausi ja jääkarhut syövät meidät. 

Toiseksi. Jos olisin yrittäjä niin pyrkisin kyllä palvelemaan asiakasta silloin kun asiakas palvelua tarvitsee ja huomioisin myös sellaisen mahdollisen uhkakuvan kuin sesonki. Sesonki tarkoittaa samaa kuin kassaan tuleva raha. Laadukas asiakaskokemus taas tarkoittaa mahdollisuutta rakentaa pitkä asiakassuhde ja sekin tarkoittaa rahaa yrityksen kassaan. 

Kolmantena tulee mieleen se, että jos yrityksellä menee niin hyvin, että ei kerkiä seitsemässä kuukaudessa korjaamaan kolmea parin euron kokoista reikää, olisiko mahdollista lisätä resursseja. Itse kyllä miettisin vakavasti sitä, kuinka pystyisin palvelemaan enemmän asiakkaita ja saamaan taas sitä kassavirtaa. Joku voisi jopa miettiä yrityksen kasvumahdollisuuksia, mutta helppoahan se on huudella rannalta ja viisastella toisen firman puolesta. Tein sen silti!

Kun alku oli pelkkää valitusta ja henkistä keskisormen näyttöä, avaudun hauskasta kohtaamisesta vesillä. Olin saanut veneen vesille ja kuten jokainen huviajoneuvon omistaja tietää, on erittäin tärkeää poistaa karsta koneesta ajelemalla täysin vailla päämäärää ja vain fiilistellä, eikun siis poistaa karstaa. Tärkeä homma.

Niin, ajelin siis Pikku-Pernajan lahdella kun huomasin kilometrien päässä ison aluksen joka oli ollut paikallaan jo puolisen tuntia. Paikka on sellainen, että normaalisti siinä ei veneet pysähtele onkimaan eikä paikassa ole muutakaan mielenkiintoista. Ajattelin mennä tarkistamaan että siellä on kaikki hyvin. Kun lähestyin alusta, huomasin sen olevan merivartioston partioalus. Ensimmäinen ajatukseni oli se, että onkohan veneessä kaikki lain vaatimat välineet mukana, sillä olin jättänyt joitain tavaroita rannalle. Aivonystyrät ylikierroksilla mietin: kompassi check, merkinantovälineet check, paitsi äänimerkkilaite. Mietin jo valmiiksi, jos sitä kysyvät, että sanon sen jääneen mökille keittämään perunoita. Vaimo olisi arvostanut. Riittävästi köyttä check, veneen paperit check, ankkuri check, mela ja äyskäri check. Pelastusliivit oli sentään päällä. Siinä muutamassa sekunnissa kerkisin siis miettimään venevarusteet riippumatta siitä oliko kaikki lain vaatimia. Kun kakka osuu tuulettimeen, väliähän ei ole sillä, että onko vaikkapa heittoliina pakollinen varuste. Se on vaan helvetin näppärä tapa saada vedestä sinne pudonnut ja tajuissaan oleva ihminen ylös. Olen kuullut myös heittoliinaa käytetyn vaikeissa olosuhteissa pulassa olevan veneen saamiseksi hinaukseen.

Kun päästelin karhunpoikien ohi, kannelta ja ohjaamosta nousi käsiä pystyyn ja morotin tietenkin takaisin. Tein laajan lenkin ja takaisin tullessani totesin kaikilla kannella olevilla olevan kahvikuppi kädessä. Rajan väellä oli ehkä seudun upeimmat maisemat kahvipaussilleen. Siis siihen saakka kunnes meikäläinen painaa kaksi kertaa läheltä ohi keikuttaen kahvit pitkin rinnuksia. Eivät sentään ampuneet perään ja olin tulkitsevinani ylös nostetut kädetkin tervehdyksiksi enkä pysähtymiskerkiksi.

Tuli mukava tunne siitä, että merellä vartioidaan, ollaan turvaamassa merenkulkijoita ja tehdään tärkeää työtä rajojemme turvaamiseksi, kahvit rinnuksilla mutta muuten laadusta tinkimättä.

Tänään on Vappuaatto. Nyt pitäisi sanoa jotain näppärää mutta annan muiden pitää paatokselliset vappupuheensa ja nostan illalla maljan keväälle ja alkaneelle venekaudelle.

Vappupäivän brunssi on hiottu viimeistä piirtoa myöten valmiiksi ja toivotaan että keli on sellainen että voimme nauttia sen ulkosalla. Tarkoitus on myös tehdä veneajelu perheen kanssa ja nauttia saariston maisemista. Hyvää kevään juhlaa kaikille!