KELLO ON MUUTAKIN KUIN RIPPILAHJA
Kevät ja alkukesä on satamissa ja telakoilla takuulla vuoden vilkkainta aikaa. Oma veneeni on talven tallessa yksityisessä venerannassa joten en ole päässyt juurikaan seuraamaan sitä innokasta touhuamista ja puunausta mitä jokaisessa venesatamassa tapahtuu tälläkin hetkellä. Sen verran pääsen kuitenkin tarkkailemaan asiaa viikottain, sillä lenkkeilyreittini kulkee Helsingin rantareittejä pitkin ja ohitan viikottain pari-kolme pienvenesatamaa. Tällä viikolla nauratti erityisesti kuljetusliikkeen iso nostoauto - tai sen kuljettaja. Iso auto oli rannassa veteenlaskupaikan lähellä ja kuski, iso, tatuoitu ja vatsakas mies kostajalaseissaan seisoi autonsa vieressä ja puhui puhelimeen isoon ääneen hassulla falsetilla. Rekkapenan elekieli kertoi heti, että joku asia hiersi korvien välissä ja ilmeisesti asia liittyi jollain tavalla aikatauluihin. Tämän Sherlockmaisen päätelmän tein sen takia koska mies vilkuili kelloaan noin kymmenen sekunnin välein ja veti tupakkaa siihen malliin että luuli