Pitkästä aikaa

Varma veneilykesän merkki on kesäkahviloiden aukeaminen.
Naamakirja juorusi, että Tirmoon Saaristokeskus on auki Pääsiäisenä ainakin perjantaina ja lauantaina.
Jo nimi Pitkäperjantai suorastaan vaati päästä Tirmooseen parille pitkälle - kumpanakin päivänä.

Sanonta, merellä on aina kylmä, mitä edesmennyt anoppi sanoi varmaan joulupöydässäkin, pitää pitkälti paikkansa, joten ennen parinkymmenen minuutin merimatkaa täytyi tietenkin pukeutua asiallisesti. Tai ainakin lämpimästi.
Sen verran itsekunnioitusta oli jäljellä, että jätin pitkät kalsarit pois (todennäköisesti eturauhaseni räjähtää ennen vappua), mutta pitkien housujen päälle vetäisin Muston haalarit.
Yläosan toppasin t-paidalla, fleecellä, toisella fleecellä ja Muston BR2-takilla.
Päässä Wind Stopper villapipo ja rosvohuivi naamalla.
Jos joku olisi kaatanut minut noissa vetimissä, pyörisin vieläkin jossain katajapuskassa pääsemättä itse ylös. Joo, ulkonäkö ennen kaikkea.
Siihen kun vielä virittelin paukkuliiviä päälle, voin kertoa, että olo oli kuin joulupöydästä noustessa.
Hiki virtasi ja vaapuin kuin ankka ja joka paikkaa kiristi.

No kun sain meri-ilman hyväilemään naamariani, oletin olon hieman tasaantuvan.
Paskanlatvat. Merellähän oli lämmintä.
Meikäläisellä oli puolet vaatteista liikaa ja vaikka aukaisin takkia, olo ei paljon helpottanut.
Kunnon isänä en kuitenkaan alkanut riisumaan itseäni vaan totesin, että niin se anoppikin aina sanoi, että merellä on aina kylmä.
Perille päästyämme jätin suosiolla kolme neljäsosaa vaatetuksestani veneeseen.
Hieman siinä joku ikäneito tuijotti kun punakkanaamainen sälli veteli vaatekaapillisen vaatetusta päältään ennen siirtymistä maihin.



Tirmoon Saaristokeskus on kesällä oiva paikka piipahtaa, sillä siellä saa tankattua veneen, miehistön ja siellä on myös kauppa jossa saa tuhlattua amerikan sedän miljoonaperinnön vaikka ihan kertakäynnillä.
Kesäkaupat kun toimivat pääasiassa toukokuusta elokuun loppuun, on selvää, että ihan Lintisen Marketin eli Natsi-Siwan hintoihin ei päästä, mutta meidän perhe kyllä tekee sieltä ostoksia lähes joka kerta. Siis lähinnä sen takia kun olen unohtanut ostaa mökille tullessamme jotain olennaista.

Mutta en minä mitään ruokakori-vertailua ollut tekemässä vaan olin menossa ottamaan yhden kylmän ohratötterön.
Paikka oli vain osittain auki ja pojilleni lupaamani jäätelöt jäi saamatta, sillä tuotevalikoima oli vielä aika suppea ns alabaarissa.
Dallas-pullat ja pillimehut upposivat janttereihin kuin Jope suonsilmäkkeeseen, joten sain hetken rauhan tuijotella vaimoa silmiin ja puhua pehmoisia hänelle.
Paikalla oli paikallisia ja muutama veneilijä lisäksemme. Aika moni oli tullut paikalle autolla tai prätkällä ja varsinainen kesämäiske oli selkeästi vasta edessä päin.

Tiedätte tunteen, kun jotain asiaa on hehkuttanut kuukausitolkulla ja sitten se tapahtuu.
No, elämäni on ilmeisen tapahtumaköyhää, sillä olin jo puhunut pitkään, että kun pääsen Tirmooseen ensimmäisen kerran istumaan kylmän keilan ääreen auringon paisteeseen, kesäni alkaa siitä.
Antikliimaksi oli vääjäämätön, sillä olut oli kylmähköä, ei kylmää.
Mielestäni lager-tyyppinen olut, jota sanotaan myös nimellä ”yksi iso” pitää saada nokkansa eteen jääkylmänä. Ei kylmänä, ei viileänä, ei huurteisena vaan jumalauta kylmänä!
Annan tämän anteeksi, mutta jos tilanne toistuu, kaljaveikon kosto on julma!

Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että veneilyni ja alkoholin käyttö ei ole itsetarkoitus ja olen hyvin tarkka siitä, että veneellä mennään aina turvallisuus edellä.
Fakta on vain se, että en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka soittavat ja kysyvät kahville, jos on oluttakin saatavilla.

Seuraavana päivänä kävin vielä vanhemman poikani kanssa tervehtimässä aitoa Pellingin erikoismiestä Sakkea, joka oli myös saapunut kesäpaikkaansa. Perinteen mukaan olemme käyneet ensimmäisen mahdollisuuden salliessa ottamassa kesäkauden avajais-skoolit.
Voi veljet että siitäkin oli puhuttu pitkään ja vihdoin taas saatiin ralli päälle.

Mökille päin takaisin suunnatessa alkoi tuntumaan taas siltä, että tästä tulee hyvä kesä ja vesillä tulee varmasti vietettyä unohtumattomia hetkiä. Viime kesän pitkästä hellejaksosta lienee turha haaveilla, mutta uskon Fasterin saavan kyytiä ihan riittävästi.

Vene liikkui kuin ajatus lähes tyynessä vedessä. Ketään muuta veneilijää ei matkan varrelle osunut ja viisivuotias poikamme istui sylissäni ja sai tehdä muutaman kunniakierroksen ja korkata omia peräaaltojamme. On jännä huomata, että kun perhe pääsee vesille, on kaikilla naama kuin sotasaalishevosella. Iloinen virnistys oli kaikkien naamalla ja kun vielä huusin, että heti rantaan päästyämme alan tehdä paellaa koko porukalle, homma alkoi muistuttaa jo pelottavan paljon jotain herätyskokousta.

Hei, ensi viikolla on Vappu ja silloin pysytään maissa, mutta jo seuraavana viikonloppuna keula halkoo taas vettä.

Kommentit

Suositut tekstit