KAKSI ONNELLISTA PÄIVÄÄ

                                                                         

 Joku vääräleuka on joskus kehdannut avata leipäläpensä ja antaa happamien höyryjen seasta tulla sellaisen kikkareen, että veneen omistajalla on elämässään kaksi onnellista päivää. Se päivä kun hän ostaa veneen ja se päivä kun hän myy veneensä.

Haluaisin todella päästä näkemään ja ehkä vähän kepilläkin tökkimään tätä suurta ajattelijaa. Oma veikkaukseni on toki se, että tämä suuri ajatusten Kokemäenjoki on ostanut jonkun Nooan arkin ikäisen puukasan jossa on ollut tekniikka myös samalta ajalta, jopa ehkä itse eläinkuljetusaluksen kipparin itse värkkämänä.. Se, että joku oman elämänsä huutokauppakeisari on tehnyt uransa huonoimman kaupan ei mielestäni oikeuta tekemään siitä ns yleispätevää sutkautusta, jota voidaan letkautella kylämarkkinoilla ja Lions Clubin kevätmyyjäisissä kovin kevyesti. 

Itse tunnen suhteellisen monta henkilöä jotka omistavat tai ovat omistaneet jonkinlaisen veden päällä kelluvan kulkulaitteen ja en nyt laske tähän  uimapatjaa ja sitä naapurin kakaroiden pomppulinnaa joka olisi pitänyt ampua ilmakiväärillä tohjoksi jo muutama vuosi sitten. Kaikki tuttuni yhtä lukuun ottamatta ovat olleet onnellisia ja tyytyväisiä hankintaansa, harrastukseensa ja muutama myös ammattiinsa jossa saavat olla vesillä. 

Joku saattaa miettiä että mikäs sillä yhdellä nyt sitten pisti mielen mustaksi ja viinapullon korkin kirahtelemaan. No kerron kerron syyn ja olen siistinyt tarinan sellaiseksi, ettei voimasanoista ja alatyylisistä ilmaisuista pahastuvat lukijat (se toinen niistä) tule menettämään yöuniaan. Päiväunista en kuitenkaan ota vastuuta.

 Tuttu tyyppi osti veneen kaveriltaan sopuhintaan. Kyllä, katsastettu oli ja kaikki toimi edellisenä syksynä kuin ruotsalaisessa kokkiohjelmassa. Kyljet kiilsivät kuin poikamiehen otsa naistentansseissa ja pohjaankin oli sudittu uusi myrkkymaali joka myyntipuheen mukaan oli ”sitä vanhaa versiota joka myös toimii.” Veneeseen oli vielä asennettu sellainen kaiku joka oli kuulemma niin hyvä kalastuksessa että ei siinä oikein uistimia enää edes tarvittu. Myyntipuheet oli siis sitä luokkaa että kaverini oli omasta mielestään ostamassa soputeltan hinnalla omakotitaloa, kuten hän kädet viuhtoen kertoi minulle. 

Joo’o, totesin ja napsuttelin kieltäni kuin nahkakravattinen käytetyn auton myyjä kun on myymässä tuhatta kiloa ruostetta loistokuntoisena perheautona joka on ollut sokealla leskirouvalla kerrostalon parvekkeella, jossa on tietysti ollut lasitus ja rullaverhot vielä aurinkosuojana. 

Liian hyvä ollakseen totta. Niinhän se olikin. Vene oli pohjasta aivan mätä. Kun hän laski veneen veteen, se käytännössä upposi rampille. Vesi meni kaikista läpivienneistä saman tien läpi ja voin kuvitella sitä kirosanojen litanjaa joka kaverini suusta on päässyt. 

Mutta siis kaikki muut ovat olleet tyytyväisiä ja nykyäänkin kun juttelen kenen kanssa tahansa hänen veneestään, täytyy välillä vaihtaa puheenaihetta ettei naama puudu kun hymyilyttää niin. 

Monella vene on myös hyötykäytössä, jolla tarkoitan tässä sitä, että vaikkapa kesäpaikka on saaressa, osa kalastaa aktiivisesti ja muutama tuttu käyttää omaa venettään myös sukellustukialuksena. Huviveneily ja suosituissa vierasvenesatamissa hengailu on mielestäni myös hyötykäyttöä jos siitä on käyttäjälle iloa,  mutta itselläni vene ja mökkeily kuuluu yhteen. Eräs tuttuni totesi osuvasti tai ei niin osuvasti omaa venehankintaansa siten, että hänellä on veijobalzarmainen ostomotiivi. Tarkoitus oli ostaa vene Turkuun mökille, mutta menikin Hankoon päästäkseen pukille. Joo, on poikamies ja jos yhtään tunnen kaverini sielunmaisemaa niin pysyykin sellaisena. 

Tiedän myös pari tuttua joilla on todella iso vene ja he käyttävät sitä mökkirannassaan lähinnä vieraidensa majoitukseen ja käyvät varsinaisesti veneilemässä kerran pari kesässä. Eräs näistä kertoi kun oli vaimonsa mieliksi ajanut Sipoosta Hankoon ja takaisin, koska vaimo oli fiilistellyt että olisi hienoa päästä Hankoon terassille syömään hyvin ja nauttimaan yhden maamme parhaan kesäkaupungin tunnelmasta. Vene joka on  noin viisitoista metriä pitkä ja takana venettä tuuppaa eteen päin kaksi nelisatasta bensakonetta niin kaverini totesi reissun jälkeen vaimolleen että seuraavan kerran kun täytyy saada Hankolaista pizzaa, mennään taksilla ja antaa sen odottaa ravintolan vieressä ruokailun ajan. Tulee huomattavasti edullisemmaksi.

Tiedän myös useita tapauksia joissa vene on ostettu ilman koeajoa. Ymmärrän toki sen, että juuri kyseistä yksilöä jonka tilaa syksyllä seuraavaksi kesäksi on mahdotonta  koeajaa, mutta vastaavanlaista mallia on yleensä mahdollista kokeilla. Erikseen on tietenkin se miljoonien veneet joita ei ole tehty kuin muutama kappale, mutta väitän sellaisen veneen ostajan hakevan käytännössä jotain muuta kuin näppärää säilytyslaatikkoa penkin alla tai vaivatonta nousua plaaniin jos mukana on kaljakorin lisäksi myös anoppi ja kalavehkeet.

Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että niin vene- kuin autokauppakin perustuu mielikuviin ja fiiliksiin. Silti  valtaosa ostajista tekevät tulevalla hankinnallaan ennen kaupan klousausta koeajon. Siitä päästäänkin siihen, että monet venemerkit mainostavat pitkin kesää erilaisia koeajopäiviä. Aika usein se tarkoittaa sitä, että venemallistosta on tuotu koeajopaikkaan muutama esittelyvene ja paikalla on maahantuojan ja jälleenmyyjän väkeä ja koeajon kylkeen saa sen päivän kovimman tarjouksen. Paikalla on sitten kaikki kylänmiehet ja paikallisasiantuntijat ja ajamaan kerkiää käytännössä vain muutaman minuutin. Siinä ajassa ei saa takuulla minkäänlaista kokonaiskuvaa oston kohteesta.

Kuten entinen morsian sanoi miehelle ensimmäisen petikerran jälkeen miehen olevan surkein rakastaja mitä hänellä on koskaan ollut. Sutki sulhasehdokas totesi heti, että pitää moista kommenttia täysin asiattomana vain minuutin kokemuksen jälkeen. Niinpä.

Tiedän, että kun olet ostamassa uutta venettä ja menet paikalliseen liikkeeseen ne kuuluisat ostohousut jalassa, saat varmasti mahdollisuuden koeajaa haluamasi venemallin kohtuullisella aikataululla - rauhassa. Kun on lukenut aikansa alan lehtiä (tarkoitan tässä yhteydessä nyt veneilylehtiä) saa erittäin hyvän kuvan siitä, mitä kannattaa koeajossa huomioida. Vaikkapa Youtubessa löytyy myös hyviä klippejä koeajoista ja yleensä ammattilainen on kommentoimassa plussia ja miinuksia. 

Kerron vielä loppuun viime viikonlopun veneilykokemuksestani. Kaverini ilmoitti sosiaalisessa mediassa laskevansa hetken päästä purjeveneensä vesille. Ilmoitin heti tulevani paikalle vuvuzelan ja jänisräikän kanssa kannustamaan ja antamaan muutenkin hyviä ohjeita olan takaa. Kaveri, sanotaan häntä vaikka Timoksi koska se on hänen nimensä, on tunnettu tarinan iskijä ja tekijämies. Hän esitteli vielä pukkien päällä ollutta venettään ja jo muutaman minuutin päästä kuulin ääneni kutsuvan itseni purjehdusreissulle johon hän jossain mielenhäiriössä vastasi myöntävästi. Kuulemma ihan muutamaksi tunniksi ei kannata lähteä koska purjehdus ei ole laji jossa tarvitsee syödä pika-aterioita. Saattaa olla mukava reissu tiedossa.

Pääsin vielä pienelle koeajolle joka mentiin konevoimalla koska masto oli vielä asentamatta ja moottori täytyi koeponnistaa talviunien jälkeen. Kymmenen minuuttia vakuutti minut lajista. Vakaata ja rauhallista menoa ilman turhaa sähläystä. 

Kelit lämpiävät, olosuhteet muuttuvat veneilymyönteisiksi ja kausi on vasta edessä. Ei muuta kuin Matti Kyllösen sanoin: ”Nyt hanaa Mika!” Mutta missä on JJ?” No, se on Jomalvikin kanavan sillan pielessä, mutta se on jo toinen tarina...