Take it or liivit
Joo, on ollut hieman hiljaisempaa tällä blogirintamalla.
Inspiraatio on ollut kovalla tasolla, mutta aika - tuo kellon keksimisen jälkeen tullut rasite - on ollut hieman kortilla.
Ensin kaikki vapaa-aika meni kesämökin uuden grillin muuraamiseen ja huomasin taas sen ikuisen totuuden, että hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä ja pikku viineissä ruutupaperille suunniteltu on myöskin kokonaan tekemättä ja sen lisäksi se tulee aivan helvetin kalliiksi.
Nyt kun grilli on viime silausta vaille valmis terästasoineen, peltihattuineen ja itse tehtyine tuhkaluukkuineen, voin sanoa että siitä tuli ihan asiallinen, mutta arvioni budjetista oli yhtä realistinen kuin Rinteen budjettiesitys, jota juuri esitellään kirjasto Oodissa.
Omakotiasujana myös kevät tuo omat pakolliset hommansa ja vielä kun on tuota perhettä, varsinaista vapaa-ajan ongelmaa ei ole ollut.
No, nuo kaikki edellä mainitut asiat perustuvat vapaaehtoisuuteen joten en valita, mutta koska haluaisin veneillä paljon, yhtälö on toiminut yhtä hyvin kuin se, että Antti Rinne ja minä istuttaisiin samassa bussissa - koska meillä taitaakin olla eri suunta.
Kotimme lähellä reilun sadan metrin päässä on paikallinen venekerho ja olen kipuillut, että pitäisikö liittyä seuraan ja tuoda vene muutamaksi viikoksi ns kotirantaan, että pääsisi tutustumaan kotiseutuun mereltä käsin.
Mielenkiintoni romahti kuin keskustan kannatus kun kuulin, että liittymismaksun, jäsenmaksun ja venepaikkamaksun lisäksi joutuisin olemaan KAKSI yötä kaudessa yöväijyssä rannassa. Ei helvetti.
Väkisin valvominen on yhtä mielekästä kuin kesäkeiton syöminen. Olen välttänyt kumpaakin viimeiseen asti.
Venettä kuitenkin tarvitaan saarimökillä, joten toistaiseksi se saa olla siellä.
Joku rahan arvoa ja taloustilannettani huonosti tunteva ystäväni ehdotti, että ostaisimme kotirantaan toisen veneen.
Aivan helvetin loistava idea! Samallahan voisi ostaa kesäksi jonkun saksalaisen tehokkaan ja näyttävän avoauton nykyisen maasturin lisäksi ja samalla reissulla voisi ostaa jostain lämpimästä maasta talviasunnon. Varmistin asian kuitenkin pankkitililtä, ja päätin haudata investoinnit tuonnemmaksi.
Veneily ei ole muutenkaan mitään edullista huvia, jos miettii asiaa kauden pituudella vs sijoitettu pääoma.
Veneen ostohinta + veneen varustelu siihen kuntoon, että sillä voi turvallisesti liikkua + polttoaineet + aika suolaiset vakuutusmaksut + trailerin huolto, katsastus ja vakuutukset + kaikki se muu raha joka menee huoltoihin, tarvikkeisiin ja muuhun kivaan. Olen kyllä sinut tämänkin asian kanssa.
Kustannukset unohtuvat tehokkaasti kun painat auringon paisteessa veneelläsi sortsit ja d-paita päällä kohti avomerta ja katselet pullistuneita purjeita (siis muiden purjeveneiden) ja huomaat taivaanrannassa ison rahtilaivan tekevän loputtomalta tuntuvaa matkaa. Kohtaamasi veneilijät tervehtivät iloisesti ja keula haukkaa aaltoa tasaisesti ja retkieväät köllötteöevät kylmälaukussa odottaen vain sitä, että keula karahtaa pehmeästi jonku ulkoluodon rantaan ja pääsee nauttimaan kauniista maisemasta ja upeasta kesäsäästä. Aah...
Uutisissa sanottiin, että vesiliikenteessä hukkuu vuosittain 40 - 50 ihmistä, joista suuri osa olisi pelastunut, jos olisivat käyttäneet pelastusliivejä tai jos muut olisivat osanneet auttaa uhria.
Olen liikkunut ikäni vesillä ja huomannut tuon valitettavan piirteen.
Varsinkin vanhemmat miehet (en laske itseäni sellaiseksi) liikkuvat sujuvasti mitä ihmeellisimmillä matolaatikoilla vesillä ja ne 70 luvulla ostetut pelastusliivit on mukavasti perätuhdon alla laatikossa keräämässä hometta. Samalla otetaan seitin ohutta siivua brenkkua ja ollaan tarkkoja että ollaan alle promillen loiskeessa, jos sattuu puhallus osumaan kohdalle.
Nämä samat sepät ajelevat vielä missä sattuu, koska tietenkin tuntevat vedet kuin omat taskunsa.
Näitä sällejä sitten naarataan pitkin merenlahtia ja tilastot täyttyvät.
Tunnen muutaman naisveneilijän, joista parhaiten oman vaimoni. Tai ainakin luulen tuntevani.
Naiset kippareina ovat ylivertaisia niihin persvakomiehiin verrattuna.
Tuntemillani naisilla ei ole lainkaan näyttämisen tarvetta, turvallisuus on etusijalla ja homma näyttää särmemmältä kuin keskiverto-veneilijällä. Ainoa miinus lienee se, että silloin ei pääse itse ruoriin.
Nainen veneessä on myös kokemukseni perusteella oiva valinta mukavan näköalan lisäksi siksi, että naisväki lähtee matkaan aina retkieväät mukana. Mukana on siis muutakin kuin kertakäyttögrilli, makkarapaketti ja vissypullo kera yhden lämpimän tölkkioluen.
Naisilla on eväsleipiä, ehkäpä jopa ruokaisaa salaattia, aina - siis aina - jotain herkkua. Suklaalevy, keksipaketti tms. Lisäksi skumppapullo on aina kylmä. Aina.
Tuleva viikonloppu menee vielä kuivalla maalla, sillä tulossa on viikonloppu ystävien mökillä mm savusaunoen.
Sen jälkeen lupaan, että aion kellua veden päällä suhteellisen paljon.
Ajattelin kertoa seuraavassa jutussani tiukan arvion Faster 635 CC veneestäni ja mukana käyttötesti plussineen ja miinuksineen.
Iltapäivälehdet väittävät, että nyt alkaa Mörköhelle. Siis Marko "Mörkö" Anttilan mukaan nimetty lämmin ajanjakso.
Täytyy vain huokaista, että lätkäjoukkueen kipparina ei ollut Antti Pihlström.
"Nyt alkaa Pilluhelle" olisi ollut ehkä liikaa jopa minulle.
Nautitaan kesästä ja pidetään liivit päällä - ainakin vesillä!
Inspiraatio on ollut kovalla tasolla, mutta aika - tuo kellon keksimisen jälkeen tullut rasite - on ollut hieman kortilla.
Ensin kaikki vapaa-aika meni kesämökin uuden grillin muuraamiseen ja huomasin taas sen ikuisen totuuden, että hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä ja pikku viineissä ruutupaperille suunniteltu on myöskin kokonaan tekemättä ja sen lisäksi se tulee aivan helvetin kalliiksi.
Nyt kun grilli on viime silausta vaille valmis terästasoineen, peltihattuineen ja itse tehtyine tuhkaluukkuineen, voin sanoa että siitä tuli ihan asiallinen, mutta arvioni budjetista oli yhtä realistinen kuin Rinteen budjettiesitys, jota juuri esitellään kirjasto Oodissa.
Omakotiasujana myös kevät tuo omat pakolliset hommansa ja vielä kun on tuota perhettä, varsinaista vapaa-ajan ongelmaa ei ole ollut.
No, nuo kaikki edellä mainitut asiat perustuvat vapaaehtoisuuteen joten en valita, mutta koska haluaisin veneillä paljon, yhtälö on toiminut yhtä hyvin kuin se, että Antti Rinne ja minä istuttaisiin samassa bussissa - koska meillä taitaakin olla eri suunta.
Kotimme lähellä reilun sadan metrin päässä on paikallinen venekerho ja olen kipuillut, että pitäisikö liittyä seuraan ja tuoda vene muutamaksi viikoksi ns kotirantaan, että pääsisi tutustumaan kotiseutuun mereltä käsin.
Mielenkiintoni romahti kuin keskustan kannatus kun kuulin, että liittymismaksun, jäsenmaksun ja venepaikkamaksun lisäksi joutuisin olemaan KAKSI yötä kaudessa yöväijyssä rannassa. Ei helvetti.
Väkisin valvominen on yhtä mielekästä kuin kesäkeiton syöminen. Olen välttänyt kumpaakin viimeiseen asti.
Venettä kuitenkin tarvitaan saarimökillä, joten toistaiseksi se saa olla siellä.
Joku rahan arvoa ja taloustilannettani huonosti tunteva ystäväni ehdotti, että ostaisimme kotirantaan toisen veneen.
Aivan helvetin loistava idea! Samallahan voisi ostaa kesäksi jonkun saksalaisen tehokkaan ja näyttävän avoauton nykyisen maasturin lisäksi ja samalla reissulla voisi ostaa jostain lämpimästä maasta talviasunnon. Varmistin asian kuitenkin pankkitililtä, ja päätin haudata investoinnit tuonnemmaksi.
Veneily ei ole muutenkaan mitään edullista huvia, jos miettii asiaa kauden pituudella vs sijoitettu pääoma.
Veneen ostohinta + veneen varustelu siihen kuntoon, että sillä voi turvallisesti liikkua + polttoaineet + aika suolaiset vakuutusmaksut + trailerin huolto, katsastus ja vakuutukset + kaikki se muu raha joka menee huoltoihin, tarvikkeisiin ja muuhun kivaan. Olen kyllä sinut tämänkin asian kanssa.
Kustannukset unohtuvat tehokkaasti kun painat auringon paisteessa veneelläsi sortsit ja d-paita päällä kohti avomerta ja katselet pullistuneita purjeita (siis muiden purjeveneiden) ja huomaat taivaanrannassa ison rahtilaivan tekevän loputtomalta tuntuvaa matkaa. Kohtaamasi veneilijät tervehtivät iloisesti ja keula haukkaa aaltoa tasaisesti ja retkieväät köllötteöevät kylmälaukussa odottaen vain sitä, että keula karahtaa pehmeästi jonku ulkoluodon rantaan ja pääsee nauttimaan kauniista maisemasta ja upeasta kesäsäästä. Aah...
Uutisissa sanottiin, että vesiliikenteessä hukkuu vuosittain 40 - 50 ihmistä, joista suuri osa olisi pelastunut, jos olisivat käyttäneet pelastusliivejä tai jos muut olisivat osanneet auttaa uhria.
Olen liikkunut ikäni vesillä ja huomannut tuon valitettavan piirteen.
Varsinkin vanhemmat miehet (en laske itseäni sellaiseksi) liikkuvat sujuvasti mitä ihmeellisimmillä matolaatikoilla vesillä ja ne 70 luvulla ostetut pelastusliivit on mukavasti perätuhdon alla laatikossa keräämässä hometta. Samalla otetaan seitin ohutta siivua brenkkua ja ollaan tarkkoja että ollaan alle promillen loiskeessa, jos sattuu puhallus osumaan kohdalle.
Nämä samat sepät ajelevat vielä missä sattuu, koska tietenkin tuntevat vedet kuin omat taskunsa.
Näitä sällejä sitten naarataan pitkin merenlahtia ja tilastot täyttyvät.
Tunnen muutaman naisveneilijän, joista parhaiten oman vaimoni. Tai ainakin luulen tuntevani.
Naiset kippareina ovat ylivertaisia niihin persvakomiehiin verrattuna.
Tuntemillani naisilla ei ole lainkaan näyttämisen tarvetta, turvallisuus on etusijalla ja homma näyttää särmemmältä kuin keskiverto-veneilijällä. Ainoa miinus lienee se, että silloin ei pääse itse ruoriin.
Nainen veneessä on myös kokemukseni perusteella oiva valinta mukavan näköalan lisäksi siksi, että naisväki lähtee matkaan aina retkieväät mukana. Mukana on siis muutakin kuin kertakäyttögrilli, makkarapaketti ja vissypullo kera yhden lämpimän tölkkioluen.
Naisilla on eväsleipiä, ehkäpä jopa ruokaisaa salaattia, aina - siis aina - jotain herkkua. Suklaalevy, keksipaketti tms. Lisäksi skumppapullo on aina kylmä. Aina.
Tuleva viikonloppu menee vielä kuivalla maalla, sillä tulossa on viikonloppu ystävien mökillä mm savusaunoen.
Sen jälkeen lupaan, että aion kellua veden päällä suhteellisen paljon.
Ajattelin kertoa seuraavassa jutussani tiukan arvion Faster 635 CC veneestäni ja mukana käyttötesti plussineen ja miinuksineen.
Iltapäivälehdet väittävät, että nyt alkaa Mörköhelle. Siis Marko "Mörkö" Anttilan mukaan nimetty lämmin ajanjakso.
Täytyy vain huokaista, että lätkäjoukkueen kipparina ei ollut Antti Pihlström.
"Nyt alkaa Pilluhelle" olisi ollut ehkä liikaa jopa minulle.
Nautitaan kesästä ja pidetään liivit päällä - ainakin vesillä!
Kommentit
Lähetä kommentti