Juhannus

Uhkasin  viimeksi, että teen veneestäni ns koeajo-/ käyttäjäkokemusraportin, mutta homma jäi vähän vaiheeseen kun halusin mukaan myös kuvia - siis veneestä.
Palaan siihen sitten joskus.

Hei, juhannus lähestyy.
Juhannus on joulun lisäksi sellainen kalenterijuhla josta pidän.
Juhannuksen nurkilla alkaa yleensä lomat, kyseinen juhla osuu näppärästi kesään ja jo vuosien ajan on ollut tapana kokoontua mökille ystävien, sukulaisten ja muiden kylänmiehien kanssa yhteen. Milloin kenenkin mökille, mutta nyt viime vuosina olemme olleet perheen kanssa Porvoon suunnalla.
Sekä joulussa että juhannuksessa loistavinta on seurata ihmisten helvetillistä stressaamista, yleista meuhkaamista ja säätöä.
Siis siinä tapauksessa jos itse on saanut asiansa hoidettua ajoissa valmiiksi.

Tämän vuoden juhannus alkaa siten, että mökille päästyäni ajelen veneellä läheiselle Pellingin lossille ja istun paikallisen ravitsemusliikkeen terassille nauttimaan lounasta ja katselen samalla kilometrin pituista autojonoa lossille.
Saan siitä täysin saman tunteen kuin jouluna istuessani keskustan ravintolassa glögillä - ikkunapöydässä tietenkin - ja katselen sohjossa kahlaavia helvetin kiukkuisia ihmisiä.
Siinä kun jonkun ohikulkevan stressin puoliksi tappaman ihmisen katse osuu silmiini, voin kohottaa glögilasia ja näin toivottaa huoletonta joulua.
Vastausta olen harvoin saanut, sillä kaikilla on viisikymmentä muovikassia käsissä ja vielä täytyisi käydä ostamassa sille ärsyttävälle sukulaispojalle Lego-auto ja rosolliainekset ja lohi pitäisi graavata, ja ja ja...

Juhannus on siis syytä aloittaa päivää aiemmin kuin muut.
Ainahan se ei ole mahdollista, sillä ahdasmielisimmät työnantajat vaativat vielä torstaina käynnin työpaikalla. Onneksi suurin osa omaa pelisilmän, joka kertoo sen, että torstain työteho on verrattavissa näyttelemiseen. Kumpikin ovat harjoiteltuja pakkoliikkeitä joista maksetaan nimellinen korvaus ja jossa isoin työ on tehty jo aiemmin. Kovin filosofista tuubaa näyttää tulevan.


Vaikka aloitin veneilykauden jäiden vielä kolistellessa veneen kylkiä, en ole kerinnyt olemaan vesillä vielä kovinkaan paljon. Toivonkin, että juhannuksesta alkaa aikaa olemaan enemmän vesillä lillumiseen.
Juhannus sinänsä ei ole ideaali ajankohta veneillä useastakin syystä.
Juhannuksena on sekä maantie- että vesiliikenteessä ennätyspaljon puusilmiä liikkeellä.
Aika yleistä on ollut takavuosina se, että veneellä ohitellaan kummalta puolelta sattuu ja kaasukahva juntattuna tietysti pohjaan. Liikkeellä on kuitenkin kajakkeja, optimistijollia, soutuveneitä, purjeveneitä ja monen kokoisia ja monenlaisilla moottoreilla varustettuja vesikulkuneuvoja joiden vauhti tai vauhdittomuus omaan veneeseen saattaa yllättää.
Liikkeellä on myös paljon lapsia ja nuoria joilta en osaa vaatia ihan samaa tarkkaavaisuutta kuin
aikuiselta, joten ennakointi on aika kova sana.

Nopeusrajoituksista ei kaikki piittaa ja juuri aiemmin mainitsemallani Pellingin lossilla näkee veneiden vetävän liikkuvan lossin edestä kaasu pohjassa, joka pahimmillaan aiheuttaa vetolaitteen osumisen lossin vaijeriin ja ilmeisen vaaratilanteen. Paikassa on kuitenkin nopeusrajoitus kapeahkon salmen, lossin ja sataman takia.
Oma lukunsa on tietenkin erilaiset vesijetit vai mitä hittoja ne nyt on.
Vinkuvat kuin pikkutyttö vuoristoradassa ja niillä painellaan missä sattuu ja aika usein on sattunutkin.


En halua leimautua etusormi pystyssä saarnaajaksi, mutta jo nyt on saanut lukea lehdistä ikävistä havereista joissa henkiäkin on jo lähtenyt.
Vanha toteamukseni onkin, että kukaan ei ole niin kuolematon kuin suomalainen mies - ennen kuin kuolee.

Kun juhannuskelit ovat kohdallaan, täytyy tietysti veneillä läheisiin kesäkahviloihin joissa kaikissa en ole vielä kerinnyt käymään. Niistäkin teen takuulla kattavan arvostelun tuonnempana.
Veneilyssä itselläni tärkeintä on matka, ei päämäärä. Matkasta tekee aina hauskemman se, että perillä pääsee ottamaan kylmän juoman, juuri valmistettua kalakeittoa tai vaikkapa jätskin poikien kanssa.
Itse pyrin suosimaan sitä, että veneillessä ei viinaksien kanssa kovasti heiluta. Se, että promilleraja vesillä on yksi promille ei mielestäni tarkoita sitä, että PITÄÄ olla yhden promillen loiskeessa.
Se on kuitenkin fakta, että kun on tunnin painanut merellä vetypallon osoitellessa alkavaa lahdelmaa päälaella, mikään ei maistu yhtä hyvälle kuin kylmän kiihkeä olut kuivalla maalla.

Juhannuksena tulee syötyä hyvin. Aattona kalapöytä, lauantaina barbeque-bakkanaalit aattoyönä vielä kokon jämillä makkarat kuumiksi. Tänä juhannuksena ei näemmä kokkoa poltella, mutta aion viritellä jonkinlaisen avotulen kuitenkin saadakseni tarvittavat karsinogeenit makkaran pintaan.
Siinä vaiheessa kello onkin jo sen verran, että vene on tukevasti laiturissa ja ilta jatkuu kuivalla maalla - ilman keinumista tietenkin.

Mukavaa juhannusta kaikille ja älkää lähettäkö minulle missään muodossa niitä "oivaltavan hauskoja" juhannusrunoja. Traumatisoidun niistä vielä lisää.