Merellistä romantiikkaa yksin
En tiedä olenko vanhemmiten alkanut romantisoida asioita.
Eilen mm sanoin vaimolleni, että on todella romanttista ja mahtavaa kun hän tuli sohvalle viereeni.
Vaimo totesi, että hän tulisi mielellään useamminkin, mutta kun makaan ja vien koko sohvan tilan kirjoineni, läppäreineni, olutlaatikoineni ja muine tuiki tarpeellisine tavaroineni, hän ei oikein mahdu mukaan.
Totesin salamannopeasti, että sylini on hänelle. Olipa rouvalla outo ilme.
Romantiikka tuli siitä mieleeni kun ajelin veneellä tänään aamulla mökillemme.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli oli noin 10 ms, joka on ihan kohtuullinen tuuli merellä.
Aallot tulivat lähes vastaisina, joten veneen keulasta lensi upeita pärskeitä kun V6 työnsi Fasteria kohti mökkisaarta.
Siinä ajaessa tuli mieleeni sellainen asia kuin romantiikka.
Teistä jokainen (no joo, saattaa teistä ne pari hampuusia jäädä pois laskuista) tietää sen tunteen kun on jossain upeassa paikassa ja mielessään ajattelee, että nyt kun olisi morsian kainalossa niin lausuisin sen yhden lauseen: ”rakas, lähde mukaani ja jätä kaikki muu taaksesi, sillä jos teet niin, tämä kaikki on jonain päivänä sinun.”
Samalla siis teet kädelläsi laajan kaaren edessä avautuvaan maisemaan ja ikään kuin näytät rakkaallesi, että jos uskot helppoheikkiä, pääset tänne vielä joskus. Omistussuhteen osalta tilanne kannattaa jättää avoimeksi.
Lupasin viimeksi puhua vain veneilystä ja nyt ollaan jo niin syvissä vesissä, että heikottaa.
Tulin siis aamulla mökille tarkoituksenani edistää pihagrillimme muuraamista.
Työ eteni kuin vappumarssi. Hitaasti ja vakavana, mutta vanhalle viinalle en sentään haissut samalla tavalla.
Kun sain päivän työsuoritteen siihen malliin, että pystyin perustelemaan itselleni, että nyt on hyvä lopettaa, otin kunnon välipalan ja lähdin merelle.
En ole kenties koskaan kokenut niin vahvaa tunnetta veneillessäni kuin tänään.
Aallot olivat aika isoja vaikkakin täysin turvallisesti ajettavia. Tuuli oli kylmä, mutta aurinko paistoi, vene kulki kauniisti ja keulapärskeet lensivät todella näyttävästi.
Kun vene kaikkine tykötarpeineen painaa 1 300 kiloa tai sinne päin, ei tarvitse ihan jokaista aaltoa pelätä. Veneeni on kuitenkin vielä pieni verrattuna oikeasti isoihin veneisiin, joten päällä oli tekemisen meininki.
Faster 635CC ja Honda F200 V6 sekä Ville, 49, 180cm ja 93kg käyttäytyivät todella kivasti.
Kun vene tuli isomman aallon päältä takaisin tonttiin, se laskeutui ilman mitään räminää ja pauketta.
Veneessä kaikista ärsyttävintä on se, että se paukkuu ja pärisee kuin mikroaaltouuniin laitettu rumpali.
Amerikassa on varmaan niin isoja mikroja, että sinne saadaan joku rumpali työnnettyä, mutta en suosittele. Basistit ensin, basistit ensin.
Kokeilin pari kertaa ajaa viistosti aaltoon samalla kääntäen venettä niin, että se voisi haukata aaltoon ja aiheuttaa ikävän sivuttaisen liikkeen, joka pahimmillaan kaataa kuskin.
Ei mitään ongelmaa. Fasu meni kuin juna ja kaasulla säätämällä sain tiukatkin kurvit menemään vauhdilla, vaikka aallot iskivät milloin mistäkin.
Erittäin provosoiva ajotyylini ei saanut venettä käyttäytymään missään vaiheessa ikävästi..
Olin onnellinen ja huusin isoon ääneen alumiinipurkin loikkiessa aallonharjalta toiselle.
En ole missään vaiheessa ajatellut ghetto-blasterin asentamista veneeseen, mutta mielessäni oli muutamakin biisi, joita olisi ollut mahtava luukuttaa ajaessa.
No, koneesta pääsee jo sen verran melusaastetta, että en halua enempää meteliä ja vesillä liikkuminen ja musiikki ei sovi missään nimessä yhteen.
Miettikääpä vaikka sitä, että näkisit jossain seesteisessä jokimaisemassa ryhmän melomassa kanootilla ja alkaisit soittamaan banjoa.
Niin, jos siis olet nähnyt Syvä Joki-elokuvan, et edes harrasta melomista, sillä siinä laissa saattaa hanuri puutua muustakin kuin istumisesta.
Nyt haaveilen siitä, että pääsisin edes kerran tulevana kesänä ajamaan t-paidassa ja sortseissa, pääsisin avomerelle asiallisessa kelissä ja pääsisin perheen kanssa retkelle jonnekin ulkoluodolle yöksi ja pääsisi Ihanan kanssa istumaan rantakalliolle ja tuijottelemaan auringonlaskua.
Ei, en aikoisi enää sanoa alussa kertomaani fraasia.
Ei muuten mene enää läpi!
Eilen mm sanoin vaimolleni, että on todella romanttista ja mahtavaa kun hän tuli sohvalle viereeni.
Vaimo totesi, että hän tulisi mielellään useamminkin, mutta kun makaan ja vien koko sohvan tilan kirjoineni, läppäreineni, olutlaatikoineni ja muine tuiki tarpeellisine tavaroineni, hän ei oikein mahdu mukaan.
Totesin salamannopeasti, että sylini on hänelle. Olipa rouvalla outo ilme.
Romantiikka tuli siitä mieleeni kun ajelin veneellä tänään aamulla mökillemme.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli oli noin 10 ms, joka on ihan kohtuullinen tuuli merellä.
Aallot tulivat lähes vastaisina, joten veneen keulasta lensi upeita pärskeitä kun V6 työnsi Fasteria kohti mökkisaarta.
Siinä ajaessa tuli mieleeni sellainen asia kuin romantiikka.
Teistä jokainen (no joo, saattaa teistä ne pari hampuusia jäädä pois laskuista) tietää sen tunteen kun on jossain upeassa paikassa ja mielessään ajattelee, että nyt kun olisi morsian kainalossa niin lausuisin sen yhden lauseen: ”rakas, lähde mukaani ja jätä kaikki muu taaksesi, sillä jos teet niin, tämä kaikki on jonain päivänä sinun.”
Samalla siis teet kädelläsi laajan kaaren edessä avautuvaan maisemaan ja ikään kuin näytät rakkaallesi, että jos uskot helppoheikkiä, pääset tänne vielä joskus. Omistussuhteen osalta tilanne kannattaa jättää avoimeksi.
Lupasin viimeksi puhua vain veneilystä ja nyt ollaan jo niin syvissä vesissä, että heikottaa.
Tulin siis aamulla mökille tarkoituksenani edistää pihagrillimme muuraamista.
Työ eteni kuin vappumarssi. Hitaasti ja vakavana, mutta vanhalle viinalle en sentään haissut samalla tavalla.
Kun sain päivän työsuoritteen siihen malliin, että pystyin perustelemaan itselleni, että nyt on hyvä lopettaa, otin kunnon välipalan ja lähdin merelle.
En ole kenties koskaan kokenut niin vahvaa tunnetta veneillessäni kuin tänään.
Aallot olivat aika isoja vaikkakin täysin turvallisesti ajettavia. Tuuli oli kylmä, mutta aurinko paistoi, vene kulki kauniisti ja keulapärskeet lensivät todella näyttävästi.
Kun vene kaikkine tykötarpeineen painaa 1 300 kiloa tai sinne päin, ei tarvitse ihan jokaista aaltoa pelätä. Veneeni on kuitenkin vielä pieni verrattuna oikeasti isoihin veneisiin, joten päällä oli tekemisen meininki.
Faster 635CC ja Honda F200 V6 sekä Ville, 49, 180cm ja 93kg käyttäytyivät todella kivasti.
Kun vene tuli isomman aallon päältä takaisin tonttiin, se laskeutui ilman mitään räminää ja pauketta.
Veneessä kaikista ärsyttävintä on se, että se paukkuu ja pärisee kuin mikroaaltouuniin laitettu rumpali.
Amerikassa on varmaan niin isoja mikroja, että sinne saadaan joku rumpali työnnettyä, mutta en suosittele. Basistit ensin, basistit ensin.
Kokeilin pari kertaa ajaa viistosti aaltoon samalla kääntäen venettä niin, että se voisi haukata aaltoon ja aiheuttaa ikävän sivuttaisen liikkeen, joka pahimmillaan kaataa kuskin.
Ei mitään ongelmaa. Fasu meni kuin juna ja kaasulla säätämällä sain tiukatkin kurvit menemään vauhdilla, vaikka aallot iskivät milloin mistäkin.
Erittäin provosoiva ajotyylini ei saanut venettä käyttäytymään missään vaiheessa ikävästi..
Olin onnellinen ja huusin isoon ääneen alumiinipurkin loikkiessa aallonharjalta toiselle.
En ole missään vaiheessa ajatellut ghetto-blasterin asentamista veneeseen, mutta mielessäni oli muutamakin biisi, joita olisi ollut mahtava luukuttaa ajaessa.
No, koneesta pääsee jo sen verran melusaastetta, että en halua enempää meteliä ja vesillä liikkuminen ja musiikki ei sovi missään nimessä yhteen.
Miettikääpä vaikka sitä, että näkisit jossain seesteisessä jokimaisemassa ryhmän melomassa kanootilla ja alkaisit soittamaan banjoa.
Niin, jos siis olet nähnyt Syvä Joki-elokuvan, et edes harrasta melomista, sillä siinä laissa saattaa hanuri puutua muustakin kuin istumisesta.
Nyt haaveilen siitä, että pääsisin edes kerran tulevana kesänä ajamaan t-paidassa ja sortseissa, pääsisin avomerelle asiallisessa kelissä ja pääsisin perheen kanssa retkelle jonnekin ulkoluodolle yöksi ja pääsisi Ihanan kanssa istumaan rantakalliolle ja tuijottelemaan auringonlaskua.
Ei, en aikoisi enää sanoa alussa kertomaani fraasia.
Ei muuten mene enää läpi!
Kommentit
Lähetä kommentti