Talviunet takana - veneilykesä edessä

Ajatuksenani oli kirjoittaa veneilyyn ja saaristoon liittyviä juttuja myös talvella, mutta kun lapselta vietiin tikkari, tuli itkupotkuraivarit, vakava maa-masennus ja yleinen apatia.
En siis kirjoittanut koko talvena jutun juttua.

Helsingin Vene 2019 tuli käytyä koko perheen kera ratsattua ja mieleeni päällimmäisenä jäi Kapteenskan aina ystävällinen kauppias Janne, ylihintainen ja ylilämmin messuolut sekä elämäänsä kyllästyneiden esittelijöiden touhu tai paremminkin touhuamattomuus messuilla.
Mikään ei ole niin ikävää katseltavaa kuin henkilö, joka ei ole ylpeä työstään. Toki poikkeuksiakin löytyi, mutta itse myyntialalla työskentelevänä arvostan ammattitaitoa vielä enemmän kuin niukoissa vaatteissa esitteitä jakelevia messudaameja. Saatan joskus vielä muuttaa mielipidettäni, mutta nyt se on ehdoton ehkä!

Mitään ahaa-elämystä en oikein mistään messuilla saanut, mutta alle vuosi sitten uuden veneen ostaneena se saattoi olla ihan hyvä, että kaikki tarpeellinen tuli ostettua jo viime keväänä.

Kalastuspuolella oli tekemisen meininki, mutta en tehnyt sieltä hankintoja, sillä kalapakkini on turvoksissa vieheitä enkä niilläkään saa saalista.

Nyt kun eletään huhtikuun toista viikkoa, aamuisin ensimmäinen toimenpide on ollut analyyttinen kurkistelu ikkunasta merelle.
Joka aamu tuntuu, että jää on tummunut ja kun oikein positiivisesti tulkitsee, ihan kuin siellä näkyisi jo muutama sula kohta virtapaikoissa.

Kävin jo viikko sitten juttelemassa Fasterilleni rannassa, jossa se on ollut talviunilla. En tiedä, onko kovin normaalia jutella alumiinilootalle, mutta juttelevathan ihmiset kukille ja anopileen ja se vasta outoa onkin!
Samalla reissulla siirsimme kaverin moottorikelkan kesäunille. On aina yhtä hauskaa katsella kun kelkalla ajetaan soralla. Yhtä hauskaa kuin veneellä soralla ajelu.
Ranta oli jäässä, mutta Fasu oli viettänyt ilmeisen hyvän talven pressun alla ja syksyllä MikaTekin tekemä huolto ja itse tekemäni huolellinen pesu tarkoittaa sitä, että vesillelaskun voi tehdä heti kun ranta on auki. Tosimies tekee sen tietysti jo vähän aiemmin, mutta periaatteenani on ollut se, että en halua veneillessäni törmätä pilkkijöihin. Muutamana vuonna on tuntunut siltä, että meillä kaudet ovat menneet hetken aikaa päällekkäin.

Koska mökkimme on saaressa, alkaa veneily- ja mökkikausi samalla rytinällä.
Saattaa jopa käydä niin, että ensimmäisenä viikonloppuna vaimo keksii minulle muuta tekemistä kuin jatkuvaa veneellä ajelua. Jos kelit on vielä kovin viileitä, saattaa kyseessä olla pakon sanelema pätkäveneily. Ensin ajetaan veneellä niin kauan kuin hymy on jäätynyt naamaan ja sitten sulatellaan tunto takaisin poijuun vaimon kainalossa ja taas sama uudestaan kunnes joku soittaa valkotakkiset sedät paikalle.

Myönnän, että odotan myös kesän pieniä remppa-projekteja ja pääsen testaamaan ns tosipaikassa Faster 635CC:n kuljetuskapasiteettia. Kun vene on rekisteröity kymmenelle ja päälle saa ottaa vielä 350kg tavaraa, voi huoletta kuljettaa vaikka betoniauton saareen, mutta lähinnä pääsen äijäilemään ja pätemään.
Veneen kantokyky on kyllä takuulla tiukilla kun vaimo tuo ensimmäiset satsit jostain pihamyymälästä  rantaan. Siinä tulee sellaiset hyötyliikunnat - minulle - että näen vielä joulunakin painajaisia, multasäkeistä, kukkaruukuista ja kaikesta härpäkkeestä joita mökillä tarvitaan. Joo, joo, tarvitaan tarvitaan.

Juuri kurkistin ikkunasta merelle - kahdettakymmenettä viidettä kertaa tänään - ja ilokseni totesin, että siellä on Ramsinniemen edusta auki. Jumalauta, meri on auki! Pitää siis hakea viisumi Porvooseen ja lähteä väijymään rantaan.
Äkkiä sadepäivä ja kuumeisen pojan kanssa kotona oleminen muuttuikin keskisuureksi kansanjuhlaksi. Lihapata on jo hautumassa, mutta nyt avataan viini(tynnyri) ja aletaan samalla suunnittelemaan grillibileitä, mitä syödään mökillä ja muistellaan, jäikö työkalupakkiin yksi vai kaksi pulloa Captain Morgania ja missäs hiivatissa mun paukkuliivit on ja koska ne on viimeksi huollettu...

Tästä on tulossa hyvä veneilykesä!