Sää - jaa mää vai?
Sanotaan, että ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja ja vääränlaisia varusteita ja vaatteita.
Olen täysin varma, että tuon sanonnan keksijä on istunut isossa nahkaisessa nojatuolissa loimottavan takan lämmössä samalla siemaillen hyvää viskiä ja lukien Aurinkomatkojen lomaopasta tietämättä huonoista keleistä hittojakaan. Lomaopasta siksi, että olen kuullut tuon ärsyttävän sanonnan jo silloin kun internetiä olisi luultu puolassa järjestettäväksi laulukilpailuksi ja Wifiä naapurin rotan kokoiseksi koiraksi.
Jos joku tulee vakavalla naamalla vielä joskus sanomaan, että "ei ole huonoja kelejä, on vain vääränlaista pukeutumista", lupaan lyödä häntä lentopallomailalla poijuun niin että seuraavaksi keli on synkkä yö seuraavien tuntien ajan.
Toinen outo sanonta on: Merta pitää kunnioittaa.
Siis mitä?
Olikos se nyt kymmenessä käskyssäkin, että kunnioita isää ja äitiäsi - ja merta.
No, onhan niissä käskyissä myös kohta, jossa kielletään himoitsemasta naapurin karjaa eli ei kovin vakuuttavaa 2000 luvulla. Ainakaan Suomessa...
Meri on vain hemmetin iso lätäkkö vettä, joka vielä maistuu pahalle ja johon merimiehet pissaa, joten eihän sitä nyt tarvitse kunnioittaa. Sen kun opettelee uimaan ja pysyy sieltä pois silloin kun meininki näyttää siltä, että jää kakkoseksi.
Tässä vaiheessa moni toteaakin, että tässä se pointti juuri onkin. Se on niin iso, että sitä pitää kunnioittaa.
Vähän sama kuin lapsena meidän kylällä oli sellainen isompi poika, olkoon nimeltään vaikka Läski-Basso. Oli sekin iso ja ainakin viisi vuotta vanhempi, siis niin iso, että sen perse mahtui XXXXL kokoisiin farkkuihin vain puoliksi ja valitettavasti se ns. yläosa hanurista oli se puolisko, joka näkyi maailmalle.
Sälli oli iso mutta en mä sitäkään kunnioittanut vaikka se varmaan sitä hiukan kiusaamisellaan haki.
No, sekin talttui kun Torspon jääkiekkomailani takoi järkeä sen kalloon. Voitin erän, ottelun ja koko turnauksen, mutta sen jälkeen opettelin kyllä juoksemaan myös lujaa, sillä kesäkuussa ei ollut kovinkaan uskottavaa kulkea jääkiekkomaila kädessä.
Mutta vaikka lätkän MM kisat lähestyy ja maineikas urani kotimaisen jääkiekon parissa ansaitsisikin muutaman lisärivin, palataan kuitenkin siihen huono keli-hyvä vaatetus juttuun takaisin.
Viime viikonloppuna oli perjantaina sortsi- ja t-paita-keli, lauantaina oli niin kova tuuli, että voin vaikka vannoa nähneeni Mauri Pekkarisen ja Trumpin peruukkien lentävän tuulessa mökin ohi ja
satoi lunta tietenkin.
Olin pukenut päälleni varmaan viidet eri housut, saman verran eri paitoja ja päässä oli pipo, eli olin kerrospukeutumisen ytimessä kaikilla viidellä kerroksellani, mutta kylmä oli silti. Oli myös sen verran mökillä hommia, että sisäinen villapaita jäi vähemmälle ja sekin vähä tuli nautittua jääkylmänä, joka ei nyt varsinaisesti auttanut termostaatin kääntämisessä kuumemmalle.
Piti vielä jatkaa uuden grillin muuraamista, mutta ikävän kelin takia menin tietenkin lakkoon ja vetosin herkkään luonteeseeni ja johonkin muuhun tekosyyhyn, jota en nyt enää muista, mutta oli sekin todella vakuuttava.
Viileähkö lumisateinen keli oli hyvä syy lämmittää sauna jo iltapäivällä ja tehdä saunan jälkeen perheelle lihapullia pippurisessa kermakastikkeessa ja napata kyytipojaksi pari lasia punaista. Eipä enää arktinen lumimyrsky paljoa haitannut.
Olisin viettänyt kernaasti lauantaini mielummin lämpimässä aurinkoisessa säässä sortsit jalassa kuin täyteen topattuna Michelin-ukkona kelin mukaisessa varustuksessa.
Ei huvittanut edes kovasti istua veneessä, sillä herkkä runopoika minussa totesi, että on paskoja kelejä vaikka olisi oikeanlainen pukeutuminen.
Että miksikö olen puhunut nyt muutamaankin otteeseen säästä?
Sää on oivallinen tapa aloittaa keskustelu ja puhua vaikka ei ole mitään puhuttavaa, tyyliin: "on se ilmoja pidellyt." No ei sentään.
Oikeasti sää on aika olennainen asia omassa vapaa-ajan vietossani, sillä olen ns ulkoilma-ihminen. Siis ihminen, joka on aina vähän ulkona, eiku.
Veneillessä ja mökkeillessä sään merkitys korostuu vähän samassa suhteessa kuin avo-autolla ajellessa tai puutarhajuhia järjestäessä. Jos ei ole varautunut muutoksiin, saattaa harmittaa.
Väitän että edellä mainittuja aktiviteetteja harrastaessa pouta ja plussakeli on parempi. Toki
puutarhajuhlissa pieni ukkoskuuro sopivaan saumaan antaa hyvän tekosyyn parkkeerata huvilateltan siihen nurkkaan, johon on laitettu boolimalja ja siinä taas nököttäessä kuin ummetuksesta kärsivä huuhkaja kulunut aika itse asiassa helpottaa ukkoskuuron kestämistä.
Oletteko huomanneet sääennusteiden huonontuneen viime vuosina?
Minä olen!
Kun eilen katsoin tämän päivän säätä Helsingissä, sekä Ilmatieteen Laitos että Foreca lupasivat noin kymmentä astetta plussaa ja pelkkää auringon kuvaa koko päiväksi. Nyt ulkona on kuitenkin viitisen astetta lämmintä, taivas on pilvinen ja kuulemma iltapäivällä sataa.
Ei mennyt mielestäni ihan jiiriin.
Vähän sama kuin olisit lentämässä lomamatkalle Portugaliin, mutta joutuisitkin junalla
Turkuun.
Isot odotukset mutta lopputuloksena Juhani Tamminen. Ei hyvä. Ei hyvä.
Aiemmin kerroin harmillisesta veneeni ohjauspulpetin suojahupun repeämisestä.
Kyseessä on siis lähes uusi suojahuppu. Tilasin sen jo talvella, siis samaan aikaan kuin veneenkin, mutta sain sen syyskuussa eli yli puoli vuotta myöhemmin. Valmistaja ei kyennyt toimittamaan aikaisemmin.
Sitten muutaman käyttökerran jälkeen se repesi ompelusaumasta, joka oli mielestäni tehty väärin ja reklamoin asiasta.
Reklamoin Fasterin tehtaalle ja reklamaation otti vastaan ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen Niko.
Hän kertoi laittavansa viestini kuvineen heti valmistajalle Kuopioon, sillä he saattaisivat korjata sinänsä muuten lähes uudenveroisen suojahupun.
Totesin tämän olevan parempi ratkaisu, jossa säästetään valmistajan rahaa, ehkä jopa aikaa ja he näkisivät ongelman hupun rakenteessa ja voisivat palauttaa minulle siis parannellumman ja
kestävämmän tuotteen.
Kului puolitoista viikkoa eikä kuulunut mitään.
Laitoin meiliä Fasterin Nikolle, joka vastasi saman tien, että valmistaja eli heidän alihankkijansa ei ollut vielä tehnyt päätöstä asiassa. Joo, annetaan vähän anteeksi koska nyt puhutaan savolaisista, mutta reklamaation hoitaminen EI VOI kestää puoltatoista viikkoa.
Fasterilta lähetettiin saman tien uusi suojahuppu, josta heille isot pisteet.
No, minäpä soitin suojahupun valmistajalle ja kerroin reklamoineeni repeämästä.
Kerroin myös, että koska he eivät kokeneet reklamaation hoitoa tarpeelliseksi, olin jo saanut venevalmistajalta uuden kappaleen.
Se asia mikä minua kuitenkin kiinnosti kertoa valmistajalle oli, että kyseiset suojahuput eivät tule kestämään jatkossakaan ellei repeämäkohtaa vahvisteta tai ommella eri tavalla.
Olin siis antamassa heille rakentavaa palautetta ja kehitysideaa tuotteen parantamiseksi ja neuvoni ei olisi maksanut heille mitään ja vian korjaaminen tuskin maksaisi heille mitään. Ainoastaan täytyisi ommella kolmen sentin pätkä ns päällekkäissaumana.
Heitä ei asia kiinnostanut tippaakaan. Puhelu loppui aavistuksen verran jäätävissä tunnelmissa.
Siitä lupsakasta savolais-isännästä ei ollut tietoakaan.
Luurin savolaisessa päässä oli erittäin tyly ja asiaton sälli, joka on kuulemma tietää kuinka hommat tehdään.
Totesin, että jos ei palvele asiakkaitaan, kohta ei ole asiakkaita.
Jäi paska maku ja siinäkin oli vielä outo sivumaku, mutta taas Fasterin päässä homma toimi nopeammin kuin poliisilta tuleva rikesakko ajettuani välähtävän tolpan ohi.
Koska vallitsevalle säälle ja huonolle asiakaspalvelulle ei mahda sillä hetkellä mitään, täytyy siis
pyrkiä pukeutumaan kelin mukaan ja esittää pitävänsä sateesta ja rännästä vasten kasvoja.
Sen sijaan huonolle asiakaspalvelulle pitää mahtaa jotain. Se ei tapahdu hetkessä ellei muutoshalua ole. Jos sitä on, asia voidaan muuttaa hetkessä. Jos se ei kiinnosta, kannattaa hakeutua Kuopioon pressutehtaalle töihin tai ainakin esittämään työntekoa.
Toukokuu ei ole vielä edes puolessa välissä mutta veneilykauteni on jo hyvässä vedossa.
Tästä tulee hyvä kesä.
Tuossa kun erikoislokilla jalka lipsahtaa,
saattaa sattua hanuriin.
Olen täysin varma, että tuon sanonnan keksijä on istunut isossa nahkaisessa nojatuolissa loimottavan takan lämmössä samalla siemaillen hyvää viskiä ja lukien Aurinkomatkojen lomaopasta tietämättä huonoista keleistä hittojakaan. Lomaopasta siksi, että olen kuullut tuon ärsyttävän sanonnan jo silloin kun internetiä olisi luultu puolassa järjestettäväksi laulukilpailuksi ja Wifiä naapurin rotan kokoiseksi koiraksi.
Jos joku tulee vakavalla naamalla vielä joskus sanomaan, että "ei ole huonoja kelejä, on vain vääränlaista pukeutumista", lupaan lyödä häntä lentopallomailalla poijuun niin että seuraavaksi keli on synkkä yö seuraavien tuntien ajan.
Toinen outo sanonta on: Merta pitää kunnioittaa.
Siis mitä?
Olikos se nyt kymmenessä käskyssäkin, että kunnioita isää ja äitiäsi - ja merta.
No, onhan niissä käskyissä myös kohta, jossa kielletään himoitsemasta naapurin karjaa eli ei kovin vakuuttavaa 2000 luvulla. Ainakaan Suomessa...
Meri on vain hemmetin iso lätäkkö vettä, joka vielä maistuu pahalle ja johon merimiehet pissaa, joten eihän sitä nyt tarvitse kunnioittaa. Sen kun opettelee uimaan ja pysyy sieltä pois silloin kun meininki näyttää siltä, että jää kakkoseksi.
Tässä vaiheessa moni toteaakin, että tässä se pointti juuri onkin. Se on niin iso, että sitä pitää kunnioittaa.
Vähän sama kuin lapsena meidän kylällä oli sellainen isompi poika, olkoon nimeltään vaikka Läski-Basso. Oli sekin iso ja ainakin viisi vuotta vanhempi, siis niin iso, että sen perse mahtui XXXXL kokoisiin farkkuihin vain puoliksi ja valitettavasti se ns. yläosa hanurista oli se puolisko, joka näkyi maailmalle.
Sälli oli iso mutta en mä sitäkään kunnioittanut vaikka se varmaan sitä hiukan kiusaamisellaan haki.
No, sekin talttui kun Torspon jääkiekkomailani takoi järkeä sen kalloon. Voitin erän, ottelun ja koko turnauksen, mutta sen jälkeen opettelin kyllä juoksemaan myös lujaa, sillä kesäkuussa ei ollut kovinkaan uskottavaa kulkea jääkiekkomaila kädessä.
Mutta vaikka lätkän MM kisat lähestyy ja maineikas urani kotimaisen jääkiekon parissa ansaitsisikin muutaman lisärivin, palataan kuitenkin siihen huono keli-hyvä vaatetus juttuun takaisin.
Viime viikonloppuna oli perjantaina sortsi- ja t-paita-keli, lauantaina oli niin kova tuuli, että voin vaikka vannoa nähneeni Mauri Pekkarisen ja Trumpin peruukkien lentävän tuulessa mökin ohi ja
satoi lunta tietenkin.
Olin pukenut päälleni varmaan viidet eri housut, saman verran eri paitoja ja päässä oli pipo, eli olin kerrospukeutumisen ytimessä kaikilla viidellä kerroksellani, mutta kylmä oli silti. Oli myös sen verran mökillä hommia, että sisäinen villapaita jäi vähemmälle ja sekin vähä tuli nautittua jääkylmänä, joka ei nyt varsinaisesti auttanut termostaatin kääntämisessä kuumemmalle.
Piti vielä jatkaa uuden grillin muuraamista, mutta ikävän kelin takia menin tietenkin lakkoon ja vetosin herkkään luonteeseeni ja johonkin muuhun tekosyyhyn, jota en nyt enää muista, mutta oli sekin todella vakuuttava.
Viileähkö lumisateinen keli oli hyvä syy lämmittää sauna jo iltapäivällä ja tehdä saunan jälkeen perheelle lihapullia pippurisessa kermakastikkeessa ja napata kyytipojaksi pari lasia punaista. Eipä enää arktinen lumimyrsky paljoa haitannut.
Olisin viettänyt kernaasti lauantaini mielummin lämpimässä aurinkoisessa säässä sortsit jalassa kuin täyteen topattuna Michelin-ukkona kelin mukaisessa varustuksessa.
Ei huvittanut edes kovasti istua veneessä, sillä herkkä runopoika minussa totesi, että on paskoja kelejä vaikka olisi oikeanlainen pukeutuminen.
Että miksikö olen puhunut nyt muutamaankin otteeseen säästä?
Sää on oivallinen tapa aloittaa keskustelu ja puhua vaikka ei ole mitään puhuttavaa, tyyliin: "on se ilmoja pidellyt." No ei sentään.
Oikeasti sää on aika olennainen asia omassa vapaa-ajan vietossani, sillä olen ns ulkoilma-ihminen. Siis ihminen, joka on aina vähän ulkona, eiku.
Veneillessä ja mökkeillessä sään merkitys korostuu vähän samassa suhteessa kuin avo-autolla ajellessa tai puutarhajuhia järjestäessä. Jos ei ole varautunut muutoksiin, saattaa harmittaa.
Väitän että edellä mainittuja aktiviteetteja harrastaessa pouta ja plussakeli on parempi. Toki
puutarhajuhlissa pieni ukkoskuuro sopivaan saumaan antaa hyvän tekosyyn parkkeerata huvilateltan siihen nurkkaan, johon on laitettu boolimalja ja siinä taas nököttäessä kuin ummetuksesta kärsivä huuhkaja kulunut aika itse asiassa helpottaa ukkoskuuron kestämistä.
Oletteko huomanneet sääennusteiden huonontuneen viime vuosina?
Minä olen!
Kun eilen katsoin tämän päivän säätä Helsingissä, sekä Ilmatieteen Laitos että Foreca lupasivat noin kymmentä astetta plussaa ja pelkkää auringon kuvaa koko päiväksi. Nyt ulkona on kuitenkin viitisen astetta lämmintä, taivas on pilvinen ja kuulemma iltapäivällä sataa.
Ei mennyt mielestäni ihan jiiriin.
Vähän sama kuin olisit lentämässä lomamatkalle Portugaliin, mutta joutuisitkin junalla
Turkuun.
Isot odotukset mutta lopputuloksena Juhani Tamminen. Ei hyvä. Ei hyvä.
Aiemmin kerroin harmillisesta veneeni ohjauspulpetin suojahupun repeämisestä.
Kyseessä on siis lähes uusi suojahuppu. Tilasin sen jo talvella, siis samaan aikaan kuin veneenkin, mutta sain sen syyskuussa eli yli puoli vuotta myöhemmin. Valmistaja ei kyennyt toimittamaan aikaisemmin.
Sitten muutaman käyttökerran jälkeen se repesi ompelusaumasta, joka oli mielestäni tehty väärin ja reklamoin asiasta.
Reklamoin Fasterin tehtaalle ja reklamaation otti vastaan ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen Niko.
Hän kertoi laittavansa viestini kuvineen heti valmistajalle Kuopioon, sillä he saattaisivat korjata sinänsä muuten lähes uudenveroisen suojahupun.
Totesin tämän olevan parempi ratkaisu, jossa säästetään valmistajan rahaa, ehkä jopa aikaa ja he näkisivät ongelman hupun rakenteessa ja voisivat palauttaa minulle siis parannellumman ja
kestävämmän tuotteen.
Kului puolitoista viikkoa eikä kuulunut mitään.
Laitoin meiliä Fasterin Nikolle, joka vastasi saman tien, että valmistaja eli heidän alihankkijansa ei ollut vielä tehnyt päätöstä asiassa. Joo, annetaan vähän anteeksi koska nyt puhutaan savolaisista, mutta reklamaation hoitaminen EI VOI kestää puoltatoista viikkoa.
Fasterilta lähetettiin saman tien uusi suojahuppu, josta heille isot pisteet.
No, minäpä soitin suojahupun valmistajalle ja kerroin reklamoineeni repeämästä.
Kerroin myös, että koska he eivät kokeneet reklamaation hoitoa tarpeelliseksi, olin jo saanut venevalmistajalta uuden kappaleen.
Se asia mikä minua kuitenkin kiinnosti kertoa valmistajalle oli, että kyseiset suojahuput eivät tule kestämään jatkossakaan ellei repeämäkohtaa vahvisteta tai ommella eri tavalla.
Olin siis antamassa heille rakentavaa palautetta ja kehitysideaa tuotteen parantamiseksi ja neuvoni ei olisi maksanut heille mitään ja vian korjaaminen tuskin maksaisi heille mitään. Ainoastaan täytyisi ommella kolmen sentin pätkä ns päällekkäissaumana.
Heitä ei asia kiinnostanut tippaakaan. Puhelu loppui aavistuksen verran jäätävissä tunnelmissa.
Siitä lupsakasta savolais-isännästä ei ollut tietoakaan.
Luurin savolaisessa päässä oli erittäin tyly ja asiaton sälli, joka on kuulemma tietää kuinka hommat tehdään.
Totesin, että jos ei palvele asiakkaitaan, kohta ei ole asiakkaita.
Jäi paska maku ja siinäkin oli vielä outo sivumaku, mutta taas Fasterin päässä homma toimi nopeammin kuin poliisilta tuleva rikesakko ajettuani välähtävän tolpan ohi.
Koska vallitsevalle säälle ja huonolle asiakaspalvelulle ei mahda sillä hetkellä mitään, täytyy siis
pyrkiä pukeutumaan kelin mukaan ja esittää pitävänsä sateesta ja rännästä vasten kasvoja.
Sen sijaan huonolle asiakaspalvelulle pitää mahtaa jotain. Se ei tapahdu hetkessä ellei muutoshalua ole. Jos sitä on, asia voidaan muuttaa hetkessä. Jos se ei kiinnosta, kannattaa hakeutua Kuopioon pressutehtaalle töihin tai ainakin esittämään työntekoa.
Toukokuu ei ole vielä edes puolessa välissä mutta veneilykauteni on jo hyvässä vedossa.
Tästä tulee hyvä kesä.
saattaa sattua hanuriin.
Kommentit
Lähetä kommentti