(N)Uiva Venenäyttely 2018

Otsikko on yhtä reilu ja tasapuolinen kuin sääennustajan haukkuminen vallitsevasta säätilasta.
Epäreilu niitä kohtaan, jotka ovat tehneet hyvää työtä, palvelleet asiakkaita ja pistäneet taloudellista riskiä peliin vuokraamalla myynti- tai esittelytilan messuilta.
Reilu tai ainakin oikeutettu niitä tahoja kohtaan, jotka vuodesta toiseen haluavat pitää messujen sisällön samankaltaisena.

Katsoin ottamiani kuvia viimeisten neljän vuoden ajalta, enkä olisi pystynyt sanomaan, onko kuvat otettu neljä vuotta sitten vai eilen.
Moni ihminen olisi tyytyväinen samaan lopputulemaan katsoessaan omaa naamaansa vessan peilistä, mutta itse toivoisin venenäyttelyn kehittyvän muidenkin kuin uusien tuotteiden osalta.

No, tässä on yhteenveto tämän vuoden Uivasta ruusuineen ja risuineen:

Heti aluksi totean, että pyrin käyttämään näyttelystä nimeä Uiva, sillä jo nyt tekstissä on esiintynyt sanat messu, venenäyttely, näyttely ja uiva.
Tänä vuonna päätimme lähteä koko nelihenkisen perheemme voimalla sekoittamaan Lauttasaaren rauhaa. Pääsin metroajelulle ja tarkoituksena oli mennä mainonnassa luvatulla bussikuljetuksella metrikseltä perille.
Proletuubia painoi ohi vasemmalta ja oikealta, mutta luvattua kyytiä ei näkynyt missään.
Koska keli oli mukava, olisi kävely perille voinut olla mukava vaihtoehto, mutta onnistuin telomaan jalkani paria päivää aikaisemmin eikä lonkkavolvoilu oikein innostanut. Onneksi ihmismassassa oli joku valveutunut kansalainen joka tiesi eteemme pysähtyneen bussin menevän lähelle kohdetta. Oikealla pysäkillä kuski huusi reippaaseen ääneen vielä että veneihmiset jäävät tässä.
Pääsimme kohteeseen

Matkalla ostin ennakkoliput mobiilisti ja järjestävä taho oli fiksusti oivaltanut ennakko-ostamisen vaikuttavan lippujonoihin lyhentävästi ja mukana oli muutaman euron ennakko-ostoetu.
Hitto, mähän saatan jopa tienata Uivassa kun mikään ei maksa mitään. Voi helvetti omaa naiviuttani.
Väkeä oli lauantain aamupäiväksi aika maltillisesti ja sisään pääsi jonottamatta, mitä nyt mobiililipun lukulaite vähän takkusi.

No niin. Nyt päästään asiaan
Ensimmäinen silmäys ympärille ja silmiini osui Kapteenskan osasto ja aina yhtä hymyilevä ja ystävällinen Janne jota kävin moikkaamassa. Janne on kauppamies jota arvostan. Janne kätteli poikamme ja vaimoni ja jutteli mukavia antaen vaimolleni sopivasti siimaa että hän pääsi katselemaan vaatetarjontaa. Tämä saattaisi tulla vielä kalliiksi. Itse en ollut vaateshoppailu-tuulella vaikka Janne ja vaimoni ehdotti imagooni mainiosti Pelle Pettersonin vaatteita.
Janne myikin vaimolle hameen jossa oli mielestäni sopivan lyhyt helma, joten hintaa kysymättä olin valmis maksumieheksi.
Hinta oli iloinen yllätys ja taas jäi vaikutelma, että tilini saldo suorastaan kasvoi.
Kiitos vielä Kapteenskan ystävälliselle henkilökunnalle.

Veneitä oli kiitettävästi esillä ja tosiasia lienee se, että eipä näyttelyalueelle olisi enempää esittelyveneitä mahtunutkaan. Sivuutin tuhahdellen muoviset ja lasikuituiset veneet ja marssin suoraan Fasterin osastolle. Asiassahan ei sinänsä ole järkeä, että maksan kolmisen kymppiä siitä hyvästä että pääsen katsomaan samanlaista venettä joka meillä jo on, mutta niinhän sitä sanotaan, että vian ei tarvitse olla iso jos se on päässä...

Fasterin osastolla näkyi tuttuja naamoja ja muutaman kanssa keskustelinkin, yllätys yllätys, veneilystä ja veneistä.
Kauppa oli kuulemma käynyt mukavasti jo aiempinakin päivinä ja mm Silver Raptor-vene, jota pääsin ihastelemaan jo aiemmin kesällä, oli saanut potentiaalisia ostajia.
Kyseinen vene on prototyyppi ja ensimmäinen Silverin tekemä lasikuituvene, mutta annettakoon se anteeksi, sillä se on isoin day cruiser, jossa olen ollut ja siinä oli paljon itseäni miellyttäviä asioita, joista ei vähäisimpänä ole Lonkerot kylmäksi jäähdyttävä jääkaappi.
Veneiden jääkaapit ovat yleensä sellaisia, että niitä ei erota normaalista säilytyskaapista kuin valo.
Fasterit, Silvret ja AMT-veneetkin tuli käytyä läpi ainakin meidän poikien toimesta.
Huippuhermoiset näyttelyisännät ansaitsevat tässä pisteensä.

Pienet ja vähän isommatkin pojat halusivat käydä merivartioston veneessä.
Pojat pääsivät istumaan kipparin paikalle ja ystävällinen ja hyvän huumorin omaava merivartija Oikarainen kertoi yksityiskohtaisesti veneen tekniikasta.
Ihan vinkiksi vesillä törttöileville tutuille, että kameratekniikka veneessä on sen verran tehokasta, että he näkevät todella kaukaa mitä tarkkailtavassa veneessä tapahtuu.
Itse olisin halunnut tarkistaa lähitalojen parvekkeet mahdollisten auringonottajien varalta, mutta osasin pitää soppatorveni kiinni kun oma ihana oli vieressä.
Katsottiin myös lämpökameralla ympäristöä ja pojat tekivät takuulla ison loven Rajavartiolaitoksen budjettiin syömällä tarjolla olleita karkkeja. Merivarija Oikarainen kyllä auttoi asiassa ihan kiitettävästi, joten en nähnyt syytä nähdä tilanteessa rikosta tapahtuneen.

Viereinen poliisivene, Ville 3 oli jo sen takia pakko ratsata, sillä vene on Fasterin tekemä ja aika fiksun niminen.
Itse en kipeällä jalallani tehnyt kovin tarkkaa kierrosta, mutta pojat painelivat ympäri venettä siihen malliin, että odotin joka hetki joko koneen käynnistyvän tai vähintäänkin hälytysvalojen syttyvän.
Venepoliisin vyöllä roikkunut etälamautin taisi rauhoittaa poikia, sillä olen heitä pelotellut siitä aika usein. On muuten oikein tehokas lastenkasvatusmetodi. Ainakin omasta mielestäni.
Vaimo viihtyi univormu-miesten keskellä sen verran hyvin, että oli pakko mainita Cava ja juomatauko.

Alueella näytti olevan kaksi ravintolaa ja lisäksi Blue Peter-ravintola, joka on veneseuran ravintola ja normaalipäivinä toimii myöskin ravintolana. Lounaat on oikein hyviä ja jos keli on kohdallaan, on siistiä syödä ulkoterassilla meren äärellä.
Kävimme alueen päädyssä olevassa ravintolassa ja kuten aina vastaavissa tilaisuuksissa, tarjolla on ylihintaista, laadutonta pikaevästä, joka vie näläntunteen tai ainakin ruokahalun.
Tätä jaksan ihmetellä joka vuosi. Asiakasta aliarvioidaan isolla kouralla tarjoamalla lohikeittoa, jossa on vain kuumaa maitoa ja perunaa tai hot dogeja, jotka ovat kooltaan lähinnä jollekin mauripekkariselle tai vauvalle sopivia.
Isoin huolenaiheeni on tietenkin olut, joka tarjotaan seitinohuesta muovimukista, haaleana ja koossa, joka on jotain 0,3 - 0,4 litran väliltä, mutta hinta on lähellä kymppiä.

Itse näen asian niin, että kun ihmiset aidosti viihtyvät alueella jonne ovat maksaneet sisäänpääsystä, he myös kuluttavat enemmän.  Olen huomannut vuosien saatossa yhden asian ylitse muiden. Kun olen saanut nauttia muutaman virvokkeen hyvässä seurassa, rahalta ikään kuin katoaa arvo ja ostohalukkuus kasvaa kummasti.
Jos taas istun jäteastioiden ympäröimänä juoden ylihintaista olutta, ensimmäinen fiilis on se, että mihin täältä lähtiessä mennään syömään. Siis johonkin alueen ulkopuolelle. Vaikka sellaiseen paikkaan jossa henkilökunnan hymy kuuluu hintaan.

Venetarjonnassa tuntui korostuvan isot matkaveneet. Ne unelmaveneet joihin harvalla on varaa, mutta  jotka ovat takuulla niitä katsotuimpia. Sadan tonnin hintahaarukassa löytyi useampiakin vaihtoehtoja ja taas pojat kolusivat jokaisen nurkan kun itse seisoin yhdellä jalalla kuin pulu pakkasella jossain sopivan syrjäisessä paikassa ja kipeä kinttu vei parhaan messufiiliksen - valitettavasti.
Onneksi minulla on fiksu vaimo. Hän jaksoi pitää yllä järjestystä kun itse nilkutin rampana yrittäen pitää edes jonkinlaisen ryhdin olemuksessani.

Ystäviemme kesällä ostama vene oli myös lainattu Jeanneun osastolle Uivan ajaksi. Teki mieli käydä etsimässä jemmassa ollutta konjakipulloa, mutta kova itsekuri ja umpirehellisyys auttoivat pääsemään yli kiusauksesta. Näytti siltä, että varsinkin isommissa veneissä on yleistä se, että myyjä tai valmistaja  lainaa jo asiakkaalleen myymäänsä venettä messuille. Idea on siinä mielessä hyvä, että ostajakandidaatit näkevät erilaisia varusteluratkaisuja käytännössä.

Jos yritän parsia yhteen tätä polveilevaa selostusta, se on helppoa.
Helsingin Uiva koostuu näyttelyalueesta, joka on sijainniltaan ihan hyvä, mutta kooltaan jäämässä pieneksi. Se koostuu näytteilleasettajista, joista osa oli satsannut osastoihinsa hyvin ja uskon heidän saaneen sijoitetulle markkinoinnilleen vastinetta.
 Toinen puoli on ne osastot jotka olivat jääneet ikään kuin kesken ja joiden henkilökunta maleksi paikalla kuin pakolla ja aina löytyy se viiksimies ison mahansa kanssa Sisu-pastilli suussa, jolla eilinen ilta tuoksuu ympärillä vahvana.
Uiva koostuu myös paikalle tulleista ihmisistä. Hyväntuuliset veneilyihmiset, jotka kokoontuvat kesän lopulla Lauttasaareen ja talvella Messukeskukseen tekemään hankintoja veneisiinsä ja varusteisiinsa tai päivittämään kulkupeliään tarpeisiinsa sopiviksi, tuovat sen kuuluisan messufiiliksen.

Fiilis on jännä laji. Sitä ei saa ostettua rahalla eikä sitä saa tehtyä väkisin.
Yhden päivän kokemuksen mukaan fiilis oli taas hyvä. Sen saisi varmaan paremmaksi kehittämällä ohjelmaa ja fasiliteetteja ja yhtenä vaihtoehtona olisi asiakaskysely josta saatua palautetta pyrittäisiin toteuttamaan matalalla kynnyksellä.

Yksi huvittava huomio vielä loppuun.
Kun käyn ase- tai erämessuilla, paikalla on aina isohko joukko väkeä joilla on maastopuvut päällä ja he näyttävät siltä, että olisivat tulossa suoraan metsältä.
Kun käyn prätkämessuilla jotka ovat normaalien mopoilukelien ulkopuolella, paikalla on väkeä joilla on prätkätakki päällään ja vielä tulen näkemään senkin päivän, että jollain on kypärä lantussaan.
Kun menen venemessuille, paikalla on muutama kipparilakkiin pukeutunut, joka toisella on purjehduskengät ja pukeutumisessa korostuu sininen ja valkoinen ja ohut villapaita hartioilla.

Täytyypä mennä joskus seksimessuille. Jos siellä pukeutuminen tai sen puuttuminen noudattaa samaa kaavaa, siellähän saattaa ihminen viihtyä.

Uiva 2018 oli tapahtuma jonne oli kiva mennä, jossa oli mukavaa olla paikan päällä, mutta josta oli iltapäivällä jo mukava lähteä pois ruuhkan alta. Syömään myöhäislounas perheen kanssa.