Nauti elämästä - älä käytä kondolia
Tänä viikonloppuna vietetään Venetsialaisia ja ainakin useiden tiedotusvälineiden mukaan niitä vietetään "koko maassa." Epäilen vahvasti.
Siis alunperin tuhatvuotinen Venetsian karnevaaliperinne, joka täälläkin on jo saavuttanut sadan vuoden iän, tarjoaa viikonloppuna juhlintaa raketteineen, lyhtyineen, kokkoineen ja kuperkeikkaöljyineen.
Ajatelkaa nyt sitä Mouhijärven entisen kunnanmeijerin asentajaa, tai Porilaista peltisepänviiksistä Corolla-jäbää tai vaikkapa yhtä entistä Tamperelaista ja nykyistä Helsinkiläistä myyntireiskaa.
Me kaikki voimme juhlia villa avslutning-juhlaa tietämättä edes minkä hemmetin takia täytyy taas ampua joitain maasta-ilmaan -ohjuksia parissa promillessa vaikka äiti on aina tämän kieltänyt ja vaimokin varoitellut.
No, olen ollut aina sitä mieltä, että kun löytyy syy juhlalle, se toteutettakoon. Syy voi olla vaikka se, ettei keksinyt kunnon syytä juhlalle.
Venetsialaiset on täällä profiloituneet enemmänkin jo edellä mainituksi huvilakauden lopetusjuhlaksi, tuttavallisemmin mökkikauden lopetusbileiksi ja veneilykauden lopettajaisiksi.
Tuo on tietenkin täyttä tuubaa. Veneilykelit jatkuvat jäiden tuloon asti ja koska vene köllöttelee mökillä, mökkeilykausi jatkuu myös vielä toivottavasti ainakin kaksi kuukautta.
Mökkivarkaat tietävät aina rakettisateesta, että seuraavana viikonloppuna loppuu loma ja alkaa kiireinen ja työntäyteinen syksy.
Ymmärrän toki, että joku päivämäärä täytyy allakkaan laittaa tiettyjen tapahtumien kohdalle kuten vaikkapa Vappu. Helsingin Kalliossa asuneena tiedän hyvin, että aika monella Vappu kestää koko vuoden. Sama juttu Venetsialaisilla. Kausi loppuu nyt, mutta ne ihmiset jotka todella rakastavat käydä ulkovessassa kirpeinä pakkasaamuina ja ajella veneellään poiju sentin paksuisessa jäässä, jatkavat kauttaan niin kauan kunnes jäät estävät harrastuksen.
Kivat juhlat siis tiedossa, mutta haluaisin intohimoisena veneilijänä kiinnittää huomiota juhlan nimeen.
Venetsiahan tunnetaan kaupunkina, joka on rakennettu reilulle sadalle saarelle puupaalujen päälle ja joita sitten yhdistää kolme-neljäsataa siltaa. Talot on rakennettu niin lähekkäin että autoilla siellä ei mahdu ajamaan, mutta sitten on kiva mennä yksiairoisella ja tasapohjaisella veneellä (joita paikalliset kutsuu gondoleiksi) saarelta toiselle paskalta haisevassa kanavassa. Gondolithan on italiaano-tyyliin tehty toispuoleiseksi, että sitä on helpompi soutaa yhdellä airolla.
Ihan vaan vinkkinä, että kannattaa pitää edellä mainittu mielessä jos joskus meinaa ostaa italialaisen veneen. Joku fiksu olisi saattanut rakentaa v-pohjaisen tasapainoisen veneen KAHDELLA airolla. No, eipä Sulkavan souduissa ole palkintopallilla näkynyt gondoljeerejä, eikä meikäläistä venetsialaisessa gondolissa.
Minä ja aika moni muukin siis juhlii tänä viikonloppuna juhlaa, joka on nimetty ehkä koko Euroopan epäonnistuneimman kaupungin nimellä - enkä nyt siis puhu Porista.
Venetsiahan vajoaa koko ajan mereen ja kärsii säännöllisesti tulvista. Luin jutun, jossa kerrottiin että Pyhän Markuksen tori tulvii 60 kertaa vuodessa niin, että vesi nousee yli polven korkeuden.
Kukahan senkin mittaa? Veikkaan, että fiksut italiaanot ovat palkanneet kaupunkiin virallisen vedenmittaajan, joka seisoo Speedoissaan torilla ja puhaltaa johonkin hemmetin vuvuzelaan aina kun polvilumpio on märkänä.
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin siltä, että Venetsialaisten juhliminen on yhtä tyylikästä kuin mopoautolla ajaminen tai gondolilla soutelu.
Nyt kun pääsin tähän mielentilaan, yritän löytää asiasta ne positiiviset puolet.
Me vietämme tulevaa juhlaa mökillä joka on saaressa, siis yhdessä saaressa ja se on tehty peruskallion päälle, meillä on veneessä parisatanen V6 persiissä, sinilevät on muistoa vain ja maan pinta nousee, kiitos vävymiehen innokkaan ruoppausharrastuksen. Lisäksi ympärillä on mahtavia ihmisiä, ruoka on aidosti hyvää ja ei tarvitse pelätä kusetusta hinnoittelussa.
Pääsen kohtuullisen nopeasti käymään lähialueen kaikissa kolmessa anniskelupaikassa, Väfwars-cafessa Sarvisalossa (tutummin vain varför-cafessa), Tirmoon saaristokeskuksessa ja tietenkin Benitas Cafessa Vähä-Pellingissä, veneellä tietenkin ja päivän päätteeksi grillaamme laadukasta lihaa, juomme aidosti hyvää viiniä ja päälle kunnon löylyt ja kevyt dippaus merivedessä.
Lopuksi poltamme juhannuskokon, tai siis kokon, joka on ollut odottamassa pyromaania juhannuksesta saakka ja vaimo ripottelee pari sataa kynttilää ja lyhtyä pitkin tonttia ja minä konttaan aamuyöstä sammuttelemassa ne.
Veikkaan, että kun Venetsian pojat ja tytöt tulisivat tulevana viikonloppuna hyttysten keskelle makkaranuotiolle ja sitä ennen käytäisiin saunassa, jossa on lämpöä vähän toista mittarillista, saattaisi Koillis-Italian kollit lähteä sauvomaan epäkesko-veneillään kohti kotiaan. Voinko siis hieman oikaista ja todeta, että me Suomalaiset olemme saaneet tästäkin juhlasta omannäköisemme ja tuntuisemme.
Hyvä niin, sillä mikään ei ole niin vastenmielistä, kuin matkia täysin eri kulttuuriin kuuluvia tapoja.
En ole poskisuudelmamies enkä pyydä ketään lounaalle tarkoittamatta sitä. Olen ylpeä Faster-mies, jota Kesämies Kuikkaseksikin sanotaan - syystä jota en tiedä.
Näihin sanoihin ja mielikuviin: Mukavaa Elokuun viimeistä viikonloppua ja muistetaan se tosiasia, että ei ole niin pientä asiaa, että sitä ei kannattaisi juhlia
eikä niin pientä venettä, etteikö sillä kannattaisi olla vesillä. Joo, unohtakaa se toispuoleinen yksiairoinen italian ruuhi. Sitä en tarkoittanut!
Siis alunperin tuhatvuotinen Venetsian karnevaaliperinne, joka täälläkin on jo saavuttanut sadan vuoden iän, tarjoaa viikonloppuna juhlintaa raketteineen, lyhtyineen, kokkoineen ja kuperkeikkaöljyineen.
Ajatelkaa nyt sitä Mouhijärven entisen kunnanmeijerin asentajaa, tai Porilaista peltisepänviiksistä Corolla-jäbää tai vaikkapa yhtä entistä Tamperelaista ja nykyistä Helsinkiläistä myyntireiskaa.
Me kaikki voimme juhlia villa avslutning-juhlaa tietämättä edes minkä hemmetin takia täytyy taas ampua joitain maasta-ilmaan -ohjuksia parissa promillessa vaikka äiti on aina tämän kieltänyt ja vaimokin varoitellut.
No, olen ollut aina sitä mieltä, että kun löytyy syy juhlalle, se toteutettakoon. Syy voi olla vaikka se, ettei keksinyt kunnon syytä juhlalle.
Venetsialaiset on täällä profiloituneet enemmänkin jo edellä mainituksi huvilakauden lopetusjuhlaksi, tuttavallisemmin mökkikauden lopetusbileiksi ja veneilykauden lopettajaisiksi.
Tuo on tietenkin täyttä tuubaa. Veneilykelit jatkuvat jäiden tuloon asti ja koska vene köllöttelee mökillä, mökkeilykausi jatkuu myös vielä toivottavasti ainakin kaksi kuukautta.
Mökkivarkaat tietävät aina rakettisateesta, että seuraavana viikonloppuna loppuu loma ja alkaa kiireinen ja työntäyteinen syksy.
Ymmärrän toki, että joku päivämäärä täytyy allakkaan laittaa tiettyjen tapahtumien kohdalle kuten vaikkapa Vappu. Helsingin Kalliossa asuneena tiedän hyvin, että aika monella Vappu kestää koko vuoden. Sama juttu Venetsialaisilla. Kausi loppuu nyt, mutta ne ihmiset jotka todella rakastavat käydä ulkovessassa kirpeinä pakkasaamuina ja ajella veneellään poiju sentin paksuisessa jäässä, jatkavat kauttaan niin kauan kunnes jäät estävät harrastuksen.
Kivat juhlat siis tiedossa, mutta haluaisin intohimoisena veneilijänä kiinnittää huomiota juhlan nimeen.
Venetsiahan tunnetaan kaupunkina, joka on rakennettu reilulle sadalle saarelle puupaalujen päälle ja joita sitten yhdistää kolme-neljäsataa siltaa. Talot on rakennettu niin lähekkäin että autoilla siellä ei mahdu ajamaan, mutta sitten on kiva mennä yksiairoisella ja tasapohjaisella veneellä (joita paikalliset kutsuu gondoleiksi) saarelta toiselle paskalta haisevassa kanavassa. Gondolithan on italiaano-tyyliin tehty toispuoleiseksi, että sitä on helpompi soutaa yhdellä airolla.
Ihan vaan vinkkinä, että kannattaa pitää edellä mainittu mielessä jos joskus meinaa ostaa italialaisen veneen. Joku fiksu olisi saattanut rakentaa v-pohjaisen tasapainoisen veneen KAHDELLA airolla. No, eipä Sulkavan souduissa ole palkintopallilla näkynyt gondoljeerejä, eikä meikäläistä venetsialaisessa gondolissa.
Minä ja aika moni muukin siis juhlii tänä viikonloppuna juhlaa, joka on nimetty ehkä koko Euroopan epäonnistuneimman kaupungin nimellä - enkä nyt siis puhu Porista.
Venetsiahan vajoaa koko ajan mereen ja kärsii säännöllisesti tulvista. Luin jutun, jossa kerrottiin että Pyhän Markuksen tori tulvii 60 kertaa vuodessa niin, että vesi nousee yli polven korkeuden.
Kukahan senkin mittaa? Veikkaan, että fiksut italiaanot ovat palkanneet kaupunkiin virallisen vedenmittaajan, joka seisoo Speedoissaan torilla ja puhaltaa johonkin hemmetin vuvuzelaan aina kun polvilumpio on märkänä.
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin siltä, että Venetsialaisten juhliminen on yhtä tyylikästä kuin mopoautolla ajaminen tai gondolilla soutelu.
Nyt kun pääsin tähän mielentilaan, yritän löytää asiasta ne positiiviset puolet.
Me vietämme tulevaa juhlaa mökillä joka on saaressa, siis yhdessä saaressa ja se on tehty peruskallion päälle, meillä on veneessä parisatanen V6 persiissä, sinilevät on muistoa vain ja maan pinta nousee, kiitos vävymiehen innokkaan ruoppausharrastuksen. Lisäksi ympärillä on mahtavia ihmisiä, ruoka on aidosti hyvää ja ei tarvitse pelätä kusetusta hinnoittelussa.
Pääsen kohtuullisen nopeasti käymään lähialueen kaikissa kolmessa anniskelupaikassa, Väfwars-cafessa Sarvisalossa (tutummin vain varför-cafessa), Tirmoon saaristokeskuksessa ja tietenkin Benitas Cafessa Vähä-Pellingissä, veneellä tietenkin ja päivän päätteeksi grillaamme laadukasta lihaa, juomme aidosti hyvää viiniä ja päälle kunnon löylyt ja kevyt dippaus merivedessä.
Lopuksi poltamme juhannuskokon, tai siis kokon, joka on ollut odottamassa pyromaania juhannuksesta saakka ja vaimo ripottelee pari sataa kynttilää ja lyhtyä pitkin tonttia ja minä konttaan aamuyöstä sammuttelemassa ne.
Veikkaan, että kun Venetsian pojat ja tytöt tulisivat tulevana viikonloppuna hyttysten keskelle makkaranuotiolle ja sitä ennen käytäisiin saunassa, jossa on lämpöä vähän toista mittarillista, saattaisi Koillis-Italian kollit lähteä sauvomaan epäkesko-veneillään kohti kotiaan. Voinko siis hieman oikaista ja todeta, että me Suomalaiset olemme saaneet tästäkin juhlasta omannäköisemme ja tuntuisemme.
Hyvä niin, sillä mikään ei ole niin vastenmielistä, kuin matkia täysin eri kulttuuriin kuuluvia tapoja.
En ole poskisuudelmamies enkä pyydä ketään lounaalle tarkoittamatta sitä. Olen ylpeä Faster-mies, jota Kesämies Kuikkaseksikin sanotaan - syystä jota en tiedä.
Näihin sanoihin ja mielikuviin: Mukavaa Elokuun viimeistä viikonloppua ja muistetaan se tosiasia, että ei ole niin pientä asiaa, että sitä ei kannattaisi juhlia
eikä niin pientä venettä, etteikö sillä kannattaisi olla vesillä. Joo, unohtakaa se toispuoleinen yksiairoinen italian ruuhi. Sitä en tarkoittanut!
Kommentit
Lähetä kommentti