Ramppikuumetta

RAMPPIKUUMETTA

Kaverit ovat kyselleet jo vuoden päivät että onko minulla venekuume tai onko veneilykärpänen purrut.

NO EI!

Selvitin asian Pharmaca Fennicasta sekä Koulun Biologiaa-kirjoista, osat 1-9 (Leinonen & Nyberg) eikä sellaista kuumetta eikä kärpästä ole. Influenssa oli talvella ja siinä ainoa veneilyyn löyhästi liittyvä asia oli se, että oma pilssini tyhjeni aika railakkaasti.

Kävin kuitenkin vanhemman poikani kanssa Vene 2018 messuilla ja henkinen rahamies minussa sai vallan ja ostin veneen. Enkä mitä tahansa muovikauhaa vaan alumiiniveneen.

Teräs, rauta ja titanium olisivat olleet vielä hienompia materiaaleja mutta valmistajan ja jälleenmyyjän edustaja vakuutti että myös alumiini on miehekäs materiaali. Varmistin vielä asian googlesta jälkikäteen, mutta maailma ei tunne kyllä yhtään alumiini-miestä eikä se noussut hakutuloksissa muuten edukseen kuin että oli aika kasa artikkeleita, joissa puhuttiin alumiinin terveysvaikutuksista.

Tätä korttia tulisin käyttämään kotona kun kertoisin vaimolleni että käytin eläkesäästöni ostamalla terveysvaikutteisen veneen. Hakutuloksissa löytyi myös kohta ”alumiini vessan väliseinissä,” mutta poistin sen googlesta pyyhekumilla ja joulusta jääneellä Kossulla pyyhkimällä.

Mutta siis siihen veneeseen.

Ostin Faster 635CC -mallin. Joo, se on se köyhän tai ihan pienen armeijan tarpeisiin soveltuva maihinnousualus, sillä siinä on keularamppi. Miksi sitten keularampillinen vene?

Olen kertonut järjettömän määrän perusteluja itselleni, vaimolleni, kavereilleni ja jopa appiukolle siitä, miksi edestä aukeava keula.

No, olen vaimoni suosiollisella avustuksella saanut kaksi lasta ja meillä on mökki saaressa.

Kun lähdemme viikonlopuksi mökille, tavaraa on mukana aivan helvetillinen kasa. Sitä on usein niin paljon että olen vakavasti harkinnut mökkimatkojen ulkoistamista muuttoliike Niemelle.

Veneen lastaaminen sekä laiturissa että rannassa venerampilla on aika näppärää kun voin kulkea vaappuvana kuormakamelina suoraan veneeseen ilman mitään laidoilla keikkumista.

Mökillä on myös suunnitelmissa erilaisia rakennusprojekteja ja tuohon veneeseen on todella helppo lastata pitkiä lautoja ja siihen voi viedä tavaraa vaikka kottikärryillä.

Mainoksessa siinä viedään Hondan mönkijää joten seuraavaksi mietin millä perusteilla sen voisi ostaa. Eipä löydy enää terveysvaikutuksista google-hakuja.

Vene siis tilattiin helmikuussa ja nyt huhtikuun puolessa välissä näyttäisi vahvasti siltä, että veneilykelit alkaisivat kuun lopussa - siis jäiden lähtö täällä syjäisessä rannikkokaupunki Helsingissä on silloin. Ehkä. Toivottavasti.

Veneeseen tuli tilattua kaikkea tuiki tarpeellista ja myyjän mielestä todella edullista lisävarustetta.

Tänä vuonna Faster 635 tyypitettiin myös 200hp perämoottorille ja tuli se hankittua. 

Lisäksi sähköiset trimmitasot sekä keskipulpetin kummallekin sivulle sellaiset pienet taittuvat ovet joita kutsun norsunkorviksi. Estävät kuulemma roiskeiden ja viiman vaikutusta takana istuville.

Irtopenkkejä, köysilaatikko/astuintaso, comfort-istuimet ja takapenkkeihin pehmusteet. Myrkkymaalit vielä tehtaalla pohjaan ja penkkien ja pulpetin suojahuput niin siinä alkaa olemaan jo isoimmat lueteltu. Ai niin traileri. 

Siinä osa lisähankinnoista.

Olen veneillyt koko ikäni, joten asia on sinänsä tuttua puuhaa, mutta olen ollut tähän asti loisveneilijä eli ajellut sujuvasti vanhempieni veneellä, kavereiden veneillä ja appiukon veneellä, joten olen ulkoistanut vastuut ja velvoitteet mutta ottanut käyttöhyödyn itselleni. Hemmetin onnistunut strategia tähän asti, mutta vapaalla miehellä pitää olla revolveri vyöllä, mustangi saluunan ulkopuolella puomissa ja oikeus tehdä mitä haluaa.

Minulla on siis vaimo joka kertoo oikeuteni ja mustangi on muuttunut terveysvaikutteiseen Fasteriin.

Hyötynäkökohdat ovat silti kiistattomat. 

Mökkimme sijaitsee Povoossa. En pilaa päivääni alkamalla kertoa porvoolaisesta perusluonteesta, sillä taivas on sininen, vesi on märkää, Pamela Andersson nukkuu selällään, Def Leppardin rumpali ui ympyrää ja porvoolaiset on ihan helvetin outoja. 

Siellä tuleva veneemme tulee lepäilemään työviikot mutta harkinnassa on venepaikka oman kylämme veneseuran laiturista. Matkaa olisi kotoa siihen vajaa parisataa metriä, joten houkutus on kova. Pari yöväijyvuoroa kaudessa ei vaan napostele yhtään. Katsotaan....

Vene on siis edelleen Kellokoskella Juha Snell Oy:n tehtaalla ja aktiivsen äänekkäästi odotan, koska puhelimeni soi ja veneliikkeen iloinen Antti soittaa ja kysyy, mihin hän voisi veneeni kuljettaa veteen asennettavaksi. 

Eikös veneen ensi laskuun kuulu myös shamppanja? Meidän veneen laskuun kuuluu takuulla kaikki mahdolliset nuottiöljyt, porisevat padat, valkoiset liinat sekä soittoniekat taustalla.

Niin, mikäli rahaa riittää niihin. No, viulunsoitto on muutenkin saatanasta joten jätetään soittajat pois.

Tulen päivittämään tarinaa kun uutta asiaa pulpahtelee mieleen ja saan inspiraation sekä oluen.